Väkisin ei voittajaksi

Olen pikkupojasta asti, siitä kun Rantalahti saapui alvari maaliin, ollut hiihtourheilun ystävä ja innokas seuraaja. Valitettavasti huippuhiihtäjiltä alkaa aina enemmän hämärtyä, mikä tästä tekee niin kiehtovan. Kun näissäkin MM-kisoissa on kymmeniä osanottajia ja yksi vain voi voittaa, niin pitäisi hiihtäjän arvostaa myös muita sijoja. Luoja on joillekin suonut sellaisia lahjoja, että ovat voittajatyyppejä. Jos ei ole näitä lahjoja, pitäisi iloita niistä saavutuksista, joihin yltää.

Isometsä ei ole ainoa huippuhiihtäjä, joka on jäänyt voittoa paitsi. Hän on tosi hyvä hiihtäjä ja tuonut ilonhetkiä sekä olisi Suomen joukkueelle tälläkin hetkellä tärkeä lenkki. Tuntuu kuin hän ei kuitenkaan olisi ymmärtänyt tätä perusajatusta ja yrittää aina vaan, monien yritysten jälkeen väkisin voittajan pallille. Kun hän tätä ei ole sisäistänyt, niin eiköhän nyt mene viesti perille kalliimman kautta. Tässä valossa kilpailukielto on paikallaan.

En sulata ajatusta, että hiihto on ammatti. Hyväksyn kyllä kohtuulliset rahapalkkiot ja korvaukset harjoitteluajoilta, mutta sydämestään toivoisi kaikkien ajattelevan niin, että se on ohimenevä aika nuorelle ihmiselle reilun kisailun hengessä ja vuosittain tulee aina uusia yrittäjiä.
Veteraani