Kouluille kunnon toimintaresurssit

TS/Riitta Salmi<br />Koulujen keskittäminen suuriin yksiköihin saattaa heikentää työskentelyilmapiiriä, toteaa kirjoittaja.
TS/Riitta Salmi
Koulujen keskittäminen suuriin yksiköihin saattaa heikentää työskentelyilmapiiriä, toteaa kirjoittaja.

Turun Sanomissa 28.1.2001 raportoitiin asioita Turun opettajapäiviltä. Opetushallituksen pääjohtaja Jukka Sarjala otti kantaa siihen, että koulussa heikkommin menestyvillekin pitäisi taata tasonsa mukainen opetus. Jutussa opettajat etsivät syitä siihen, miksi kaikkia lapsia ei saada omaksumaan tavoitteiden mukaisia oppimääriä.

Koulun kykyyn suoriutua tehtävästään vaikuttaa johdon ja opettajien ammattitaito ja yhteistyökyky sekä rahalliset resurssit.

Koulun johtaminen vaatii erityistä taitoa ja jatkuvaa huolenpitoa saada erilaiset opettajat toimimaan yhdessä. Jos opettajien välillä keskenään tai rehtorilla ja joillakin opettajilla on huonot välit, se viestii pinnan alla kuohuvista negatiivisista latauksista ja heijastuu väistämättä koko kouluyhteisön työhön. Koulujen keskittäminen suurempiin yksiköihin on osaltaan saattanut heikentää työskentelyilmapiiriä.

Opetuksen kannalta ihanteellinen ryhmäkoko voisi olla 10 - 15 oppilasta. Nyt toimitaan luokissa, joissa ryhmäkoko on 25 - 30 oppilasta. Tämä asia on poliitikkojen ja sitä kautta meidän kaikkien käsissä. Haluammeko panostaa lisää rahaa kouluihin, niin, että lapsemme saisivat motivoituneiden opettajien tasokkaampaa opetusta?

Kaikki lapset ovat erilaisia ja omaksuvat asioita omalla tavallaan. Koulun ensimmäisellä luokalla kaikilla on silti yhtäläiset mahdollisuudet selviytyä koulu-urakastaan. Kuitenkin jo neljännellä luokalla oppilaiden menestymisessä on suuria eroja. Lahjakkuudet suuntautuvat eri aloille ja tasapaksu opetus ei riitä kaikille. Myös opettajan oman suhtautumisen kautta kasvanut roolijako luokassa alkaa kantaa hedelmää. Miten helppoa onkaan nolata heikommin menestynyt ja miten palkitsevaa on rohkaista luokan tähteä.

Jos vanhemmilla ei riitä aikaa lapsensa koulutyön seuraamiseen ja koulumurheiden kuunteluun, voivat lapsen selviytymisedellytykset koulussa olla heikot. Aikuisen seura, yhteinen aika ja osallistuminen lapsien päivittäiseen ponnisteluun turvaa lasten elämää ja edesauttaa heidän selviytymistään. Voimakas kilpailuyhteiskunnan arvojen korostaminen ja näennäisen tehokas ajan käyttö luo illuusion, että elämässä on tärkeää vain pörssikurssit, asuntojen hinnat, uudet autot, kilpaileminen ja kuluttaminen.

Oppimäärät ja tavoitteiden toteutuminen on yksi tapa mitata kouluopetuksen onnistumista. Merkittävää on kuitenkin myös se, että opettelemme suhtautumaan jokaiseen lapseen tasavertaisesti, oikeutettuna turvalliseen elämään, tulevaisuuden suurlupauksena.
Simo K. Rujo