Rangaista vai kasvattaa?

Kunnon kasvatuksen saanutta ihmistä ei tarvitse rangaista, koska hänelle on jo pienestä pitäen opetettu, mikä on oikein ja mikä on väärin. Välinpitämättömän kasvatuksen saanut aikuinen ei osaa kasvattaa omia lapsiakaan, sillä hän on ottanut kasvatusmallin omilta vanhemmiltaan.

Koulussa oppilaan saadessa jälki-istuntoa pitäisi myös vanhemmat käskeä paikalle ja rangaista heitä samalla tavalla kuin oppilasta. Menettely kasvattaisi vanhempia niin kuin lapsiakin ja toisi heille "yhteistä aikaa".

Nyky-Suomen oikeuskäsitys on vääristynyt: rikkaat ja kuuluisat ihmiset saavat suhteessa paljon pienemmän rangaistuksen verrattuna tavalliseen kansalaiseen. Mieleeni tulee julkisuuden henkilöiden ylinopeussakkojen pienuus heidän tuloihinsa nähden.

Toisinaan tuntuu, ettei millään ole enää mitään väliä; aikuiset eivät ole lastensa kanssa, nuorisojoukot tekevät tuhojaan ja yleinen välinpitämättömyys on lisääntynyt. Nykyiseltä sukupolvelta on unohtunut sotiemme veteraanien tunnuslause "Kaveria ei jätetä", se on muuttunut muotoon "Kaverille ei jätetä". Tämän suuntainen kehitys olisi jo aikaa sitten pitänyt pysäyttää, nyt pitäisi saada päättäjät suurin joukoin liikkeelle puhumaan perheen puolesta.

Onko näpistyksen tehneelle nuorelle oikea rangaistus muutaman sadan markan sakko, jonka hänen vanhempansa maksavat. Eikö parempi rangaistus olisi yhdyskuntapalveluna toteutettava yleisten vessojen siivous, johon osallistuisi rikoksen tehnyt nuori vanhempineen? Epämukava työ opettaisi nuorta ajattelemaan rikosten järkevyyttä, ja työstä olisi myös yhteiskunnalle konkreettista hyötyä. Vanhempien rankaiseminen muistuttaisi heitä nuorensa heitteelle jättämisestä.
J.O.S. vm. -83