"Niinkuttelu" ottaa korviin

Kaikessa suomen kielen rehottavassa ja yhä lisääntyvässä pahoinpitelyssä kiistatonta ykkössijaa pitänee "niinkuttelu".

Äskettäin suorastaan hätkähdytti mielenkiintoinen ohjelma, jossa vierasmaalaisen, valistuneen ja varsin rikasta suomen kieltä käyttävän mieshenkilön joka toinen sana oli "niinku". Miten sääli, että suurten opiskeluponnistusten tulos on tällainen ja meidän itsemme aiheuttama!

Tapa on jonkinlaista anteeksipyytävää vaatimattomuutta ja sanottavansa tärkeyden lieventämistä, sinänsä yllättävää tänä muutenkin melko määrätietoisen käyttäytymisen aikana.

Jotakin asialle on tehtävä. Ajaessa tuli heureka-välähdys: ei varmaankaan olisi mahdotonta keksiä aparaattia, joka aina niinku-sanan kohdalla piippaisi. Sitä ei nyt tietenkään tarvitsisi aivan lähetyksissä käyttää, mutta alkajaisiksi esimerkiksi nauhoituksissa, jolloin niin haastattelija kuin haastateltavakin konkreettisesti saisivat havaita, miltä tällainen täysin tarpeettoman täytesanan viljeleminen kuulostaa. Itsekurillahan moisesta olisi mahdollista vapautua.

Kaikkia tämä moite ei koske, kuvitelkaapa niinkuttelevaa urheiluselostajaa!
Kaisu Viikari