Kirkon kulmalta -kolumni
Timo Kalske:
Seurakunta ja koulu yhteisellä asialla

Tutkimustulosten mukaan jopa neljäsosa ala-asteikäisistä kärsii eriasteisista psyykkisistä ongelmista. Olivatpa perimmäiset syyt nuorisomme pahoinvointiin mitkä tahansa, yhteiskunnan tehtävänä on pyrkiä vaikuttamaan olosuhteisiin, jotka ovat viemässä kehitystä väärään suuntaan. Suunnankorjaus on välttämätön ja tässä vastuu on nimenomaan poliittisilla päätöksentekijöillä. Kentällä toimivien tahojen, kuten koulun ja vaikkapa seurakunnan on kyettävä muokkaamaan toimintaansa ajan tarpeita vastaaviksi.

Runsaat kaksi vuotta voimassa ollut perusopetuslaki ei päästä kouluja helpolla. "opetuksen tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen sekä antaa heille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja." Laki edellyttää perusopetusta antavilta kouluilta varsinaisen tiedon jakamisen ohella selkeää kasvattajan roolia, ei vain opetussuunnitelmien korulauseissa, vaan käytännössä, jokapäiväisessä koulutyössä.

Koulujen kasvatustyön tukena pitää luonnollisesti olla hyvä yhteistyö oppilaiden vanhempien kanssa. Sen lisäksi tarvitaan verkostoa muualtakin.

Aunelan koulussa esimerkiksi yhteistyö Mikaelin seurakunnan kanssa on viime vuosien aikana vuosittain räätälöity käsittämään monenlaista eri toimintaa. Perinteiset päivänavaukset silloin tällöin sekä mm. joka toinen kevät omassa liikuntahallissa toimeenpantava kevätmessu ovat toki ominta seurakunnan toimintaa.

Monille Aunelan koulun oppilaille on tullut tutuksi Kunstenniemen leirikeskuksen maasto ohjelmallisilla luontopäivillä. Tänäkin keväänä osa luokista suunnittelee luokkaretkeä yöpymisineen kyseiselle alueelle.

Koulumme opettajakunta on saanut seurakunnalta tukea työlleen syksyisen hiljaisuuden retriitin muodossa. Jatkuvan hälyn keskellä työtään tekevälle opettajalle se oli mieleenpainuva kokemus!

Haasteita tulevalle lukuvuodelle on myös olemassa. Koulun riittämätön tuntikehys ei pysty tarjoamaan oppilaille koulutuntien päätteeksi kerhoja, joihin kyllä riittäisi innokkaita tulijoita. Pyrkimyksenä on yhdessä seurakunnan työntekijöiden kanssa löytää sellaisia aikuisia, jotka järjestäisivät oppilaille koulun tiloissa iltapäivisin ohjattua toimintaa.

Erityisen paljon odotuksia kohdistuu alkavaksi suunnitellulle esirippikoululle, jonka kohderyhmänä tulisivat olemaan koulumme kuudesluokkalaiset. Näin saataisiin kootuksi sellaisia "väliinputoajanuoria", joille tähän asti on ollut tarjolla varsin niukasti ohjattua toimintaa.

Kaikilla sellaisilla toimilla, joilla saadaan koululaisia kootuksi mielekkään toiminnan piiriin näen olevan positiivisia vaikutuksia. Tuloksista hyötyisivät paitsi kodit ja koulut, niin ennen kaikkea itse nuoret.

Kaikilla vanhemmilla kun kuitenkaan ei ole itsellään mahdollisuuksia tarjota lapsilleen harrastuksia, koulujen ja seurakuntien pitää kantaa kortensa kekoon lasten ja nuorison hyvinvoinnin nimissä. Näihin talkoisiin tarvitaan muitakin tahoja, kun tähtäimessä on niinkin tärkeä asia kuin nuoriso, jonka varassa lepää Suomen tulevaisuus.
Kirjoittaja Timo Kalske on turkulaisen Aunelan koulun rehtori.