Kirjoittajavieras Martti Hämäläinen:
Piensijoittajan
puolustus

Monet talousalan toimittajat, kolumnistit ja kommentaattorit ovat viime viikkoina tienanneet leipäänsä mollaamalla piensijoittajia. Piensijoittajat ovat etupäässä osakesäästäjiä. Heistä kirjoitetaan ikään kuin he kaikki ajattelisivat ja toimisivat saman kaavan mukaan. Kun osakekurssit ovat laskeneet, heidän väitetään kärsineen suuria tappioita tyhmyyttään.

Keväällä 2000 alkoi osakekurssien voimakas lasku. Ensimmäisten notkahdusten jälkeen televisioruutuun ilmestyi viisaantuntuisia salkunhoitajia kertomaan sijoittajille, ettei pienistä tule hätkähtää. He, suursijoittajat, toimivat fundamenttien mukaan, eikä niissä ollut tapahtunut olennaisia muutoksia. Mutta oliko perusasioissa tapahtunut mitään merkittävää loppuvuodesta 1999, kun hurja nousu alkoi? Eipä juuri. Silloin mentiin ylös ja nyt lähdettiin alas fundamentteihin katsomatta.

Elokuun lopulla viime vuonna eräs talouslehti arvioi, että monet internet-yhtiöt saivat suotta selkäänsä keväällä, ja että internet-huuma heräisi jälleen henkiin. Pari viikkoa myöhemmin talouskolumnisti kertoi, että "maailman salkunhoitajat ostavat jälleen innokkaasti yhdysvaltalaisia osakkeita".

Ekonomisti totesi toisessa lehdessä, että "Yhdysvalloissa näyttää hyvältä". Uuden talouden uskottiin tuottavan positiivisen yllätyksen.

Syyskuun puolivälissä todettiin alan lehdessä, että Wall Streetin kulta-aika onkin ohi, tulosvaroitussuma paisuu ja korot nousevat. Marraskuun otsikot olivat jo synkkiä: "Tulosten heikkeneminen kiihtyy Yhdysvalloissa", ja "Yhdysvaltain suo syvenee". Maan keskuspankki pyörsi käsityksensä suhdannetilanteesta kahdessa kuukaudessa. Kun alkuvuodesta oli keskitytty inflaation hillintään koronnostoin, käännyttiin nyt taantuman torjuntaan ja ohjauskoron laskemiseen. Osakekurssit olivat koko loppuvuoden jyrkässä alamäessä.

Vanhan vitsin mukaan analyytikko ei koskaan kuole nälkään, koska hän voi aina syödä sanansa. Ruotsissa on tullut ilmi positiivinen poikkeus. Yksi maan arvostetuimmista teknologiayhtiöiden analysoijista pyysi asiakkailtaan anteeksi huonoja sijoitussuosituksiaan. Suomessa ei moista nöyryyttä ole näkynyt, ainoastaan julkeaa jälkiviisastelua.

Eivät piensijoittajat olleet niin tyhmiä, kuin nyt uskotellaan. He kyllä jonottivat Aleksanterinkadulla teknoyhtiöiden osakkeita, mutta useimmat toki vain niin kauan kuin pikavoittoja oli saatavissa. Ja vuoden 2000 maaliskuussa monille tuli perisuomalainen tunne, että kun alkaa mennä kovin hyvin, jotakin pahaa on kohta ovella. He myivät osakkeensa ja rahasto-osuutensa ajoissa.

Asiantuntijat ovat jatkuvasti painottaneet, kuinka tyhmää on makuuttaa rahojaan korottomilla tileillä. Mutta kun osakesijoitusten arvot laskevat kymmeniä prosentteja, on pankkitili loistava vaihtoehto.

Olivatko kaikkein pienimmät sijoittajat vuonna 2000 - ehkä olosuhteiden pakosta - kaikkein parhaita sijoittajia? Onkin ehdotettu, että nimikkeestä piensijoittaja luovuttaisiin ja puhuttaisiin - hieman arvostavammin - yksityissijoittajista.
Kirjoittaja on tietokirjailija.