Koulutuksen tasoa pitää
nostaa - vai laskea?

TS/Tuula Heinilä<br />Nykykoulussa tietoa on ahdettava määrättömästi päähän, liikaa, pohtii kirjoittaja.
TS/Tuula Heinilä
Nykykoulussa tietoa on ahdettava määrättömästi päähän, liikaa, pohtii kirjoittaja.

Viime päivinä on puhuttu, että peruskoululaisten tietotasoa pitäisi nostaa, koska liian monet päättävät peruskoulun armovitosilla osaamatta kunnolla perustaitoja - kirjoittamista, lukemista ja laskemista muista tiedoista ja taidoista puhumattakaan.

Nykyajan peruskoululainen tekee pitkiä päiviä, yläastelainen läksyineen ja kokeineen usein pitempiä kuin kokopäivätyössä käyvät vanhempansa. Vaatimukset ovat kasvaneet. Peruskoulun ylimmän luokan englanti vastaa entisajan ylioppilaan tietotasoa. Tietoa on ahdettava määrättömästi päähänsä. Nuori, jolla on lahjoja, motivaatiota ja kotiväki kannustamassa, pärjää. Nuori, jolla on laihemmat eväät, putoaa kelkasta ja turhautuu.

Nykyään puhutaan vain kodin ja yhteiskunnan vaikutuksesta nuorten oppimiskykyyn ja -haluihin. Kukaan ei uskalla enää sanoa, että ihmiset ovat myös lahjakkuudeltaan erilaisia. Miksi sitä ei mainita? Onko tässä suorituskeskeisessä, älyä ja taloudellista onnistumista ylikorostavassa yhteiskunnassa liian kauheaa sanoa, että toinen voi olla vähemmän älykäs kuin toinen? Pelätäänkö, että ihmiseltä riistetään kaikki arvo, jos myönnetään, ettei hän olekaan ''alisuoriutuja'' (eli parempiin suorituksiin kykenevä), niin kuin peruskoulunsa kehnosti päättäviä kutsutaan, vaan henkilö, jolle rima on vain asetettu liian korkealle ja jolta sillä tavalla on riistetty omanarvontunto ja usko omiin kykyihin.

Miksi keittäjäksi tai putkimieheksi valmistuvan täytyisi osata ylioppilastason englantia? Ennen käytiin kansakoulu ja ammattikoulu, ja näistä oppilaitoksista valmistui ammattitaitoisia ja ammatistaan ja omista kyvyistään (syystäkin) ylpeitä ihmisiä. Ei ollut syrjäytyneiden ja toivottomien nuorten sankkaa joukkoa. Kansakoulussa keskityttiin keskeisiin ja elämässä tarvittaviin taitoihin, ja ne opittiin ihan riittävästi. Elämäänsä ei tarvinnut aloittaa epäonnistujan leima otsassaan.

Fakta on, että toiset ovat älykkäämpiä kuin toiset. Mutta ei äly ole mikään ihmisarvon mitta. Jos ihmisarvon mittana käytetään vaikka sydämen jaloutta, vähemmän älykkäät saattavat usein osoittautua älykkäitä arvokkaammiksi ihmisiksi.
Elämäniloa kaikille