Lääkäreillä ei mitään
syytä lakkoon

Turun Sanomissa kirjoitettiin 31.1. lääkärien tulosopimuskiistasta. Lääkärit eivät hyväksyneet työnantajaosapuolen tarjousta ja uhkaavat nyt lakolla. Lääkärien tarmokasta taistelua palkankorotustensa puolesta on jo lähes surkuhupaista seurata, ainakin kun suhteuttaa lääkärien palkat ja palkkavaatimukset Akavan muiden alojen vastaaviin.

Akavan matalapalkkaiset, lastentarhanopettajat ja sosiaalityöntekijät jätettiin kylmästi yksin vaatimustensa kanssa, ja samalla heidän oikeutetulta palkkataistelultaan vietiin pohja pois. Lastentarhanopettajien lakolle olisin antanut kaiken tukeni ja pitänyt mielelläni lapseni tilapäisesti sijaishoidossa, tietäen, että lakolla ajetaan hyvää asiaa. Lääkärien lakkovaroituksesta olen kuitenkin ainoastaan pöyristynyt.

Lääkäriliiton oman tutkimuksen mukaan terveyskeskuslääkärien keskiansio on hieman yli 25 000 markkaa kuukaudessa. Lääkärit puolustelevat palkkavaatimuksiaan työn vaativuudella ja koulutuksen pituudella. Työ on vaativaa, sitä en voi enkä haluakaan kieltää, mutta eikö esimerkiksi sosiaalityöntekijöiden työ ole yhtä lailla vaativaa, vaikkakin erilaista. Onko soisiaalityöntekijöiden työ niin paljon vähemmän vaativaa, että he ansaitsevat yli 15 000 mk kuussa vähemmän? Epäilen.

Lääkärien koulutuksen pituudesta voin sanoa sen verran, että lääkäri on valmis lääkäri, kun hän valmistuu lääketieteen lisensiaatiksi. Erikoistuminen ei ole pakollista. Lääkäriksi voi valmistua siis suhteellisen samassa ajassa kuin muihinkin akateemisiin ammatteihin.

Kaiken lisäksi lääkärit saavat korvauksen kaikista ylitöistään, mitä esimerkiksi yksityisellä sektorilla ei tapahdu. Lääkärien rahallinen tilanne ei siis vaadi minkäänlaista korjausta, ja toivon, että työnantajapuolikin pysyy tässä asiassa yhtä tiukkana kuin lastentarhanopettajienkin kanssa. Nyt siihen olisi aihettakin.
Akateeminen Länsi-Suomesta