Korkeakoulut elävät lintukodossa

Kansalaisena ja veronmaksajana tunsin suurta mielihyvää lukiessani kirjoituksen "Yliopistot tarvitsevat uutta johtamisjärjestelmää" (TS 30.1.).

Kirjoittaja Matti Virén osoitti kannanotoillaan korkeaa virkamiesmoraalia ja kansalaisrohkeutta. Julkisissa kannanotoissa ei ole ollut tapana kyseenalaistaa korkeakoulujemme rakenteita ja hallintoa. Korkeakoulutus ei todellakaan voi olla "pelkästään ilmaista, vaan myös vahvasti subventoitua".

Mikään moraali ei kestä sitä, että pääasiassa pieni- ja keskituloisten verovaroin rahoitetaan korkeakoulutus, johon tutkimustulosten mukaan osallistuvat kolmella neljänneksellä korkeasti koulutettujen ja hyvätuloisten lapset.

Korkeakoulut elävät lintukodossa, jota ei pitäisi olla enää olemassakaan. Otsikoissa on viimeaikoina ollut niin kielteisiä asioita akateemisista organisaatioista ja virkamiehistä, ettei veronmaksajan myötätunto voi enää olla moisen toiminnan takana.

Kuinka ollakaan 31.1. "Yliopistot eivät lämpene yritysjohtamiselle" -artikkeli kävi vastahyökkäykseen. Muutama kommentti tähän artikkeliin sallittakoon.

Väitettiin "ettei kukaan osannut ennakoida tietotekniikan huimaa kasvunopeutta". Kehitys on ollut huimaa, mutta jälkiteollisen yhteiskunnan tulemista on odotettu yli neljännesvuosisata. Yritykset ovat pystyneet vastaamaan tietotekniikan huimaan kehitykseen, mutta eivät yliopistot.

Biotekniikasta on vahingosta viisastuttu. Siinä ollaan vahvasti etuajassa. Yhteiskunta lisää rahoitustaan, mutta hyödyn keräävät professorit ja tutkijat, jotka yhteiskunnan kouluttamina siirtyvät ja siirtävät keksintönsä paremmin maksaviin maihin ja yrityksiin. Oli turha todeta "ettei yksityiseltä puolelta löytyisi niin paljon rahaa, että se pystyisi ylläpitämään yliopistoja".

Rahaa ei todellakaan löydy mistään harkitsevasta lähteestä tällaiseen toimintaan. Ainoa rahoitusmahdollisuus onkin verovarat, sillä niillä ei ole isäntää, jolla olisi riittävästi harkintakykyä. "Professorien palkat ovat alhaalla yksityiseen sektoriin verrattuna", todetaan lopuksi. Professorien niinkuin muittenkin palkkoja verrataan tulokseen. Työelämä on raakaa ja raadollista. Työstä maksetaan eikä koulutuksesta.

Toivoisi yliopistoväeltä vastuullisempaa ja moraalisesti valveutuneempaa suhtautumista yhteiskuntaa ja veronmaksajia kohtaan.
Konsultti