Yhteiskunnan moraalin mittari

Turun Sanomissa oli lauantaina 20.1. kirjoitus, jossa pohdittiin syitä pitkiin leikkausjonoihin. Merkillepantavaa oli, että jutun mukaan eri sairaanhoitopiireissä on hyvin suuria vaihteluja leikkausjonoissa ja palvelukyvyssä . Ehdotettiin, että yli vuoden kestäviin odotuksiin puututaan tarjoamalla esimerkiksi kaihi- tai lonkkaleikkaus yksityisellä sektorilla tai jossakin toisessa sairaanhoitopiirissä.

Nuoret, terveet, työssäkäyvät ja hyvätuloiset eivät välttämättä edes tiedä, mistä terveydenhuollon ongelmissa on kysymys. Ongelmat realisoituvat vähävaraisille, työttömille ja pienituloisille eläkeläisille.

Kun alipalkkaiset sairaanhoitajat ja pienipalkkaiset lääkärit hoitavat alimitotetuin resurssein vähävaraista asiakasjoukkoa, niin ei ole ihme, että alalla on uupumusta ja ylirasitusta, joka aiheuttaa tehottomuutta. Kun tähän yhdistetään vielä joissakin sairaanhoitopiireissä poliittisin lehmänkaupoin ja hyvä veli -järjestelmin aikaansaatu ammattitaidoton johtamisympäristö, ollaankin jo nykyisen kaltaisessa tilanteessa. Yksityissektori houkuttelee pätevimpiä ihmisiä ja julkinen sektori kärsii entistä enemmän. Jonot kasvavat.

Terveydenhuollon yksityisen sektorin kasvussa ei ole mitään pahaa. Markkinoilla vallitsee kysynnän ja tarjonnan laki. Palvelun laadusta ei tingitä. Siitä tietenkin pitäisi keskustella, voidaanko joillekin yksityissektorilta päätoimeentulonsa saaville lääkäreille edelleen hyväksyä virka julkisella sektorilla, jos sen viran hoitoon ehtii paneutua vain pari tuntia päivässä.

Yksi menestyvän yhteiskunnan moraalin mittareista on vähävaraisista ja vanhuksista huolehtiminen. Me ihmiset olemme erilaisia. Toiset menestyvät, toiset eivät. Toisilla on omatunto, toisilla ei ole.
Simo K. Rujo