Ympäristökeskus sallii
kiinteän asutuksen rannoille

TS/Tuula Heinilä<br />Ympäristökeskusta on turha syyttää jos kesäasukkaiden maihinnousu vakituisiksi asujiksi on jäänyt jossakin kunnassa toteutumatta, todetaan kirjoituksessa.
TS/Tuula Heinilä
Ympäristökeskusta on turha syyttää jos kesäasukkaiden maihinnousu vakituisiksi asujiksi on jäänyt jossakin kunnassa toteutumatta, todetaan kirjoituksessa.

Saaristoasiain neuvottelukunnan projektiraportti rantojen kiinteästä asutuksesta on nyt (18.1.2001) julkistettu Suomen medialle. Kaikesta raportin johdosta kirjoitetusta ja puhutusta on noussut esille se, että viranomaiset estävät ihmisiä muuttamasta asumaan rannoille vakituisesti.

Erityisesti ympäristökeskuksia on syytetty, että ne poikkeusluvan myöntöoikeuksineen ovat jarruttaneet muuttoa maaseudun ranta-alueille. Normaalisti loma-asunnon muuttamiseen kiinteäksi asunnoksi tarvitaan viranomaisen päätös poikkeuksesta.

Me, jotka Lounais-Suomen ympäristökeskuksessa työskentelemme maankäyttökysymysten parissa, olemme yllättyneet raportin mediassa saamasta laajasta julkisuudesta. Toivottavasti se ei johdu ympäristökeskuksen nimen painoarvosta? Ihmettelemme, kun meitä syytetään siitä, etteivät ihmiset muuta saaristoon. Toki olemme silloin tällöin joutuneet jonkun hakemuksen eri syistä hylkäämään, mutta rakentamisasioiden luonteeseen kuuluu, että yksityinen etu aina joskus joutuu väistymään yhteisen edun vuoksi.

Selvittääksemme tilannetta olemme etsineet esiin tilastoa poikkeusluvistamme. Koska vanhaa rakennuslakia muutettiin merkittävästi 1.1.1997 rantarakentamista koskevilta osin, niin olemme ottaneet tarkasteltavaksi sen jälkeisen ajan, eli neljän vuoden ajanjakson. Tänä aikana Lounais-Suomen ympäristökeskuksessa tehtiin yhteensä 2255 poikkeuslupapäätöstä, mutta projektin teemaa noudattaen seuraava tilasto koskee vain loma-asunnon käyttötarkoituksen muuttamista kiinteäksi asunnoksi.

Päätökset loma-asunnon muuttamisesta kiinteäksi asunnoksi ajanjaksolla 1.1.1997 - 31.12.2000 (4 vuotta)
Päätökset yhteensä 39 kpl (noin 10 kpl / vuosi)
- myönteisiä päätöksiä 33 kpl (noin 8 kpl / vuosi)
- kielteisiä päätöksiä 6 kpl (noin 1,5 kpl / vuosi)

On myös mainittava, että nämä päätökset eivät koskeneet vain ranta-alueita ja että lisäksi on tehty kaksi kielteistä päätöstä, joita ei kuntakaan ollut puoltanut. Tässä ovat kaikki tätä asiaa koskevat päätökset (ja hakemukset) neljältä viime vuodelta koko Lounais-Suomen ympäristökeskuksen toimialueella, Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa (yhteensä 84 kuntaa).

Olemme ympäristökeskuksessa tulkinneet näitä lukuja niin, että kiinnostus muuttamiseen on (ainakin on ollut) huomattavasti pienempi kuin mitä projektiraportti antaa ymmärtää. Nämä luvut eivät myöskään mitenkään anna aihetta osoittaa ympäristökeskusta syntipukiksi siihen, että kesäasukkaiden maihinnousu vakituisiksi on jäänyt toteutumatta.

Saaristoasiainvaliokunnan projektin ajankohta ei ehkä ole ollut kaikkein sopivin, sillä siinä arvioinnin lähtökohtana on ollut vanhan rakennuslain aikainen työnjako viranomaisten kesken. Sen jälkeen on suurin osa ympäristökeskusten vanhasta päätösvallasta siirtynyt 1.1.2000 alkaen kunnille. Tänään ovat kunnat itse toimivaltaisia päättämään käyttötarkoituksen muutoksista, mikä tarkoittaa myös, että vastuu asiasta on kunnilla.

Ympäristökeskuksia on asian yhteydessä myös moitittu siitä, että ne eivät salli kaavoitettavan kiinteää asutusta rannoille. Me Lounais-Suomen ympäristökeskuksessa tahdomme korjata myös tätä käsitystä. Hyväksymme kiinteän asutuksen kaavoittamisen myös rannoille. Näin olemme tehneet esimerkiksi rantayleiskaavoissa jo useita vuosia, kunhan vain lain vaatimuksia ja edellytyksiä on noudatettu.

Toisaalta sellaisesta harhaanjohtavasta kaavoituksesta tulisi pidättäytyä, missä rannoille tietoisesti osoitetaan liikaa vakituisia rakennuspaikkoja (loma-asuntojen sijasta); jopa moninkertaisesti siihen nähden, mihin kohtuullisen ajan puitteissa voidaan nähdä tarvetta. Koska loma-asunnon ja kiinteän asunnon rakennuspaikoille on asetettu erilaiset vaatimukset ja koska myös seuraamukset kunnan velvoitteisiin ovat erilaiset, on rakennuspaikan oikea status tärkeä osa kaavoitusta.

Kun joku ostaa rakennuspaikan saaristosta, niin hänen tulee voida yleiskaavasta nähdä, missä kunta on aikonut kehittää alueita vakituiseen asumiseen (rakentaa kunnallistekniikkaa ja muita palveluja) ja toisaalta, mitkä alueet on varattu loma-asuntojen rakentamiseen tai muihin tarkoituksiin. Jos joku tahtoo poiketa kaavasta rakennuspaikan käyttötarkoituksen suhteen, niin hänen tulee hakea kunnalta mahdollisuutta poikkeukseen. Kunta on toimivaltainen tekemään poikkeuspäätöksen.
Lounais-Suomen ympäristökeskus
Maankäyttöryhmä
osastopäällikkö Outi Engström
tarkastaja Timo Grönroos