Viro on oikein

Aina muutaman vuoden välein ilmestyy lehtiin mielipidekirjoituksia, joissa kehotetaan/vaaditaan meitä suomalaisia käyttämään eteläisestä naapurimaastamme vironkielistä nimeä Eesti. Eräänä perusteluna muistetaan aina mainita, että Viro on oikeastaan vain yhden maakunnan, Virumaan nimitys. Viron nykyisissä kartoissa on kylläkin kaksi historiallisesta Virumaasta johtuvaa maakunnan nimeä: Ita-Viru maakond ja Lääne-Viru maakond.

Eesti-nimen käyttöönottoa ajavat unohtavat, että Viro on vakiintunut suomen kieleen Suomenlahden eteläpuolella elävän heimokansamme asuinalueen nimenä jo ainakin 500 vuotta sitten. Miksi meidän siis yhtäkkiä pitäisi luopua Viro-sanasta? Emmehän mekään edellytä, että virolaiset alkaisivat puhua Suomesta viron kielen Soome-sanan asemesta. Virossa ymmärretään toki, että heidän maastaan käytetään eri kielissä eri nimityksiä, esim. Saksassa ja Ruotsissa Estland, Englannissa Estonia jne.

Eesti-intoilijoiden logiikkaa noudattaen meidän pitäisi luopua suomen kielessä käyttämästä myös Saksa- ja Ruotsi-sanoja, koska nekin johtuvat vain maidensa osa-alueiden nimistä. Unohtaa ei sovi, että Suomikin on itse asiassa vain yhden maakunnan nimestä koko maan nimeksi omaksuttu nimitys. En usko, että virolaisia loukkaa myöskään se, että heidän lähimmän naapurimaansa Latvian kielessä on Virosta käytössä sana Igaunija, joka sekin juontuu vain yhden maakunnan Ugandin (nyk. Viljandi) nimestä.

Virolaiset ovat sivistynyttä väkeä. Eivät he vihaa suomen kielen Viro-sanaa. He tietävät, että se on heidän maansa nimenä vanhempaa perua kuin Eesti. Presidentti Lennart Merenkin olen johdonmukaisesti kuullut käyttävän maastaan Viro-nimeä, milloin hän on puhunut suomea. Monen suomea taitavan virolaisveteraanin mieleen sen sijaan Eesti suomalaisten suusta kuultuna palauttaa mieleen ikävät muistot ajalta, jolloin meilläkin eräät piirit alkoivat puhua ja kirjoittaa Eestistä liittäen nimeen aina kirjaimet SNT (Sosialistinen Neuvostotasavalta).

Niin että olisikohan meidän syytä puhua hienotunteisesti Virosta, silloin kun käytämme omaa äidinkieltämme.
Antti Lehtinen