Ruotsin kielen pakko-opetuksesta

Harri Holkeri moitti ministeri Raskia ja Suomalaisuuden liittoa näiden kriittisestä suhtautumisesta ruotsin pakko-opetukseen (TS 4.8.). Kirjoitustyyli miellytti, mutta argumentit olivat kepeitä. On kategoriavirhe päätellä jonkin oppiaineen arvioidusta hyödyllisyydestä sen pakko-opetuksen välttämättömyys. Perustellusti hyödyllisiä aineita voi nimetä kymmenittäin.

Emme ole valtion karjaa. Pakkoruotsin asemaa demokratiassa valaissee pieni ajatuskoe: Kaksi perhettä väittelee keskenään ruotsin kouluopetuksen toteutuksesta; toinen perhe esittää perustelunsa ruotsin pakko-opetuksen puolesta; toinen punnitsee perusteiden pätevyyden tehden päätöksensä oman perheensä osalta. Onko oikein perustelujen pettäessä huutaa avuksi valtion pakkovalta! Valtion yksilöön kohdistama pakkovalta on joskus välttämätön, mutta sen perusteiden täytyy olla todella vahvoja ja laajalti hyväksyttyjä. Onko valtio niin viisas, että sillä on oikeus sivuuttaa nuoren ja hänen vanhempiensa tahto ruotsin opetuksessa, vaikka noin 70 prosenttia väestöstä ei sitä hyväksy?

Kuulu Elsa Enäjärvi-Haavio vaati Suomalaisuuden liiton julkaisussa jo 1920-luvulla vakuuttavin perustein, että englannille olisi annettava keskeinen sija koulujen kieltenopetuksessa. Valtiolta meni asian ymmärtämiseen yli 30 vuotta. Kymmenien ikäluokkien oli vielä sodan jälkeenkin luettava pitkää pakkoruotsia ja -saksaa, vaikka yliopistojen kurssikirjat olivat nopeasti muuttumassa englanninkielisiksi - ja maailma puhui englantia! Vastaavanlainen skandaali toistui, kun Suomi ei pystynyt täyttämään valtion virkamiesten ranskan taitovaatimuksia EU:n puheenjohtajakautenaan. Suomalaisuuden liitto ei voi hyväksyä tällaista yksisilmäistä valtion vallan väärinkäyttöä.

Koulun tärkeä tavoite on oppilaiden harjaantuminen määrätietoiseen ja kovaan työhön. Sen keskeinen edellytys on taas ihmisyksilön autonomian kunnioittaminen. Hyvä ja aito saa alkunsa ihmisen oman mielen sisältä, ei ulkoisesta pakosta. Vain itsensä kunnioittamiseen kykenevällä ihmisellä on jotain annettavaa myös toisille ihmisille eli omalle yhteisölleen.
Altti Kangas, pitkäaikainen koululääkäri,
Suomalaisuuden liiton hallituksen jäsen,
Espoo