Nukkuvatko koululaisten vanhemmat

TS/Robert Seger<br />Ekaluokkalaisille on iltapäiväkerhonsa, mutta isommatkin koululaiset tarvitsevat kirjoittajan mielestä ohjattua toimintaa iltapäivän tunteihin.
TS/Robert Seger
Ekaluokkalaisille on iltapäiväkerhonsa, mutta isommatkin koululaiset tarvitsevat kirjoittajan mielestä ohjattua toimintaa iltapäivän tunteihin.

Olen kolmen lapsen (10 v, 8 v ja 5 v) työssäkäyvä äiti. Vaikka en USA:ta liiemmin muuten ihannoi, olen pitänyt esimerkillisenä mallina sitä, miten siellä koululaisten iltapäivät ovat täynnä harrastustoimintaa ja nimenomaan kouluissa tapahtuvaa toimintaa. Näin illat rauhoittuvat paremmin perheiden yhdessäoloon, eikä kouluikäisten arki-iltoja tarvitse täyttää liikunta-, musiikki-, taide- jne. harrastuksilla. Talonpoikaisjärkikin sanoo, ettei perheiden yhtenäisyys ainakaan kärsisi moisesta tavasta.

Suomessa koulut ovat iltapäivisin "luurankoja" ja samalla maassamme on kymmeniä tuhansia nuoria työttömiä, jotka voisi hyvällä tahdolla valjastaa tukemaan tulevaisuuden suomalaisten veronmaksajien harrastustoimintaa. Nykypäivän lasten liikunnanpuutteesta ja tyhjistä iltapäivistä on kirjoitettu paljon hyvä palstamillimetrejä. Toimivia ratkaisuja ei kuitenkaan näytä löytyvän.

Tämä taustana, mutta nyt kerron esimerkin suoraan Suomen Turusta vuonna 2000.

Ekaluokkalaisille iltapäiväkerhot riittänee, mutta jo tokaluokkalaisista on moni jäänyt "virallisten" kaupungin tukemien kerhojen ulkopuolelle (ainakin poikani) puhumattakaan kolmas-viidesluokkalaisista, jotka tarvitsivat myös iltapäiviinsä aikuisen läsnäoloa. Apuun yritti tulla mm. TPS-Salibandy, joka tarjosi koululaisille liikunnallisen iltapäiväkerhon omissa tiloissaan liikuntakeskus Alfassa. He lähettivät keväällä lähes 1 500 kirjettä turkulaisille vanhemmille kerhomahdollisuudestaan. Kuulin asiasta nuorisotoimelta ja innostuin. Kun soitin järjestäjälle selvisi, ettei ketään ollut ilmoittautunut! Se siitä kerhosta.

Eräs liikuntajärjestö kokeili jo keväällä todella edullisen liikuntailtapäivän järjestämistä Kalastajakadulla hyvän yhteyden päässä torilta linja-auto 4 päätepysäkin lähellä. Kolmasluokkalainen tyttäreni kiinnostui ja oli koko Turusta ainoa, joka sinnikkäästi kävi liikkumassa ne neljä kertaa, kun järjestäjä odotti muita lapsia. Tyttäreni yritti houkutella mukaan luokkatovereitaan ja itse patistin vetäjää mainostamaan lisää, jottei toiminta loppuisi, mutta loppuihan se.

Nyt syksyllä sama toistuu. Gaeshido ry mainosti liikunnallista kerhoaan, jossa kaksi kertaa viikossa voi viettää iltapäivänsä, vaikka klo 12-17, jos koulupäivä loppuu niin aikaisin (kuten tietenkin tuppaa käymään!). Ilmoitus oli Turkulaisessa kaksi kertaa ja lisäksi ainakin lähikouluun on laitettu mainoksia. Kerhon alkaessa paikalla olivat minun lapseni sekä tyttäreni hyvä ystävä! Lobbasin kerhoa soittamalla lasteni opettajille ja antamalla heille mainoksia oppilaille kotiin vietäväksi. Tuloksena se, että kerhon toisena kertana oli taas samat kolme lasta! En voi syyttää huonoa mainontaa, sillä kyllä etsivä löytää. Olen lukenut kaikki aluelehdet etsien aktiivisesti tietoja erilaisista kohtuuhintaisista kerhovaihtoehdoista lasteni tyhjiin iltapäiviin.

Ihmettelen kovasti missä kaikki 2-4-luokkalaiset lapset iltapäivisin sitten ovat? Liikunnallinen iltapäiväkerho ei ainakaan näytä saavan ketään liikkeelle. Jos tämä paatos innostaa vanhempia ilmoittamaan lapsensa esim. G-liikuntakerhoon mukaan, saa kahdesta viime Turkulaisesta tarvittavat tiedot.

Taiteilevaan vaihtoehtoon viitaten kerron, että Lasten kulttuurikeskus on järjestänyt kehittävää ja ilmaista askartelutoimintaa koululaisille kaksi kertaa viikossa klo 13-17 ja olen jo pari vuotta ihmetellyt kuinka harva lapsi sinnekään asti on tiensä löytänyt. Tyttäreni on ollut siellä kahden vuoden ajan melko harvassa seurassa. Toivon, että tämä toiminta jatkuisi edelleen. Kiitos vaan kaupungille kulttuurikeskuksesta.

Koululaisten vanhempien on turha valittaa, jos tarjonta loppuu laimeaan osaanottoon. Minä ainakin olen todella huolissani siitä, mitä lapseni iltapäivisin puuhaavat ja haluan olla vaikuttamassa heidän päiviinsä. Olen aivan varma, että jokirannan laitoja eivät kulje kaljapullo kädessä sellaiset lapset, joilla on ollut aikuisen ohjausta iltapäivisin.
Marja Seeve