Kirkon kulmalta -kolumni/Olavi Koivukoski
Kansa juhlii

Ei taida olla edes pientä pitäjääkään, jossa ei tänä kesänä olisi ollut jonkinlaista festivaalia. On ollut oopperaa, näytelmää, rockia, jatsia, tangoa, saappaanheittoa, akan kantoa ja ties mitä. Kansaa on ollut liikkeellä pilvin pimein. Elämyksiä on saatu roppakaupalla. Pimeätä syksyä varten akut on ladattu, niin että harmaina syyspäivinä edes muistojen valot loistaisivat. Näin ehkä jaksetaan paremmin eteenpäin.

Kun kerran "maalliset" järjestöt, yhdistykset yms. kutsuvat kansaa kokoon, liikkeellä on myös hengellinen sektori: kirkot, seurakunnat ja herätysliikkeet. Vaikka media ei useinkaan tiedä, näittenkin kutsua on noudatettu hyvin runsaasti.

Kymmeniä tuhansia ihmisiä kiinnostavat myös hengelliset tilaisuudet. Ahdistavan ajan yksinäinen, piinattu ihminen tuntee olevansa muitten samanlaisten ihmisten joukossa. Hän sulautuu joukkoon, jossa voi vapaasti olla oma itsensä. Ei tarvitse hävetä, että on mukana tällaisessa tilaisuudessa. Ujo ja arka ihminen tuntee olevansa suuren sosiaalisen yhteisön jäsen. Tällöin moni tuntee, kuinka taivaasta maan yli tuulee. Lohdutuksen ja armon sanat painuvat sielun sisimpään.

Monet hengelliset kesäjuhlat, mm. herätysliikkeitten kokoontumiset, kuuluvat jokakesäiseen ohjelmaan ja ovat siis perinteisiä. Menneenä kesänä oli kuitenkin yksi juhla, joka oli ainutkertainen. Kansallispyhäkkömme (kansallinen ilman mitään nationalistista uhoa) vietti 700-vuotisjuhlaansa. Niin mieleenpainuvaa, upeata ja vaikuttavaa juhlaa on tuskin vietetty sitten piispa Hemmingin autuuttamisjuhlan 1514. Erona on tietenkin se, että Hemmingin juhla oli katolisen ajan sävyttämä riemujuhla, loistelias ja ihmeellisiä kohtauksia täynnä.

Pääjuhlan (17.6.) ohjelma oli poikkeuksellisen hieno. Ei ollut historiikkeja eikä esitelmiä, vaan kirkon ja Suomen historia saatiin eläväksi kuvin ja kuvaelmin. Koskettavia kohtauksia, liikuttavia tapauksia, järkyttäviä kohtaloita, sotia ja tauteja. Yhtä vaikuttavia ja upeita olivat tuomiokirkon kupeessa lauantain ja sunnuntain kansanjuhlat. Historia eli.

Vavahduttavin kohtaus oli viime sotien aikainen sankarihautaus. Kuivia silmiä ei juuri missään näkynyt. Hyvä muistutus oli Gerda Rytin vetoomus: rukoilkaamme suomalaiset isänmaan puolesta kun tuomiokirkon kello lyö 12. Hyvä kehotus tämänkin ajan ihmisille.

Kaikki tilaisuudet varmaan videoitiin. Voisiko videoita levittää esimerkiksi kouluihin, jotta tämän hetken nuoriso saisi elävän kuvan maamme historiasta.

Näin mahtavissa ja onnistuneissa juhlissa saa olla vain kerran elämässään. Kaikille asiaan vaikuttaneille nöyrä kiitos.
Kirjoittaja Olavi Koivukoski on Turun Mikaelinseurakunnan lähetystyön työryhmän jäsen.