Suun terveyden hoito
tasavertaiseen asemaan

TS/Jonny Holmén<br />"Rauhanomainen ja hallittu rinnakkaiselo kunnallisten palvelujen ja sairausvakuutuksen tukeman yksityisen palvelun välillä on tervetullut myös suun hoitoon", toteavat kirjoittajat. - Kuvassa yksityisen puolen hammaslääkäri Olli Jurvainen ja hammashoitaja Sari Lehtonen.
TS/Jonny Holmén
"Rauhanomainen ja hallittu rinnakkaiselo kunnallisten palvelujen ja sairausvakuutuksen tukeman yksityisen palvelun välillä on tervetullut myös suun hoitoon", toteavat kirjoittajat. - Kuvassa yksityisen puolen hammaslääkäri Olli Jurvainen ja hammashoitaja Sari Lehtonen.

Kuntien toteuttaman suun terveydenhuollon laajuus, laatu ja kustannukset vaihtelevat kunnasta toiseen, kuten Turun Sanomien viime aikoina kokoamat tiedot osoittavat. Näihin vaihteluihin on osoitettavissa selvät taustat. Eri paikkakunnilla elintavat, ruokailutottumukset ja näkemys siitä, minkä kuntoinen purukalusto millekin ikäryhmälle on sovelias, eroavat selvästi toisistaan.

Maaseudulla ja kaupungeissa on erilaiset kulttuurit. Eri puolilla maata maaperän fluoripitoisuudessa on hampaiston terveyteen vaikuttavia eroja. Lisäksi eri kunnat ovat jakaneet käytössään oleva terveydenhuollon markat toisistaan poikkeavalla tavalla: jossakin on pantu enemmän painoa suun terveydelle kuin toisaalla johtuen osittain myös siitä, miten paljon kunnassa on tarjolla yksityispalveluja. Yksityiset palvelujen tuottajathan ovat yleensä hakeutuneet suuriin asutuskeskuksiin toimeentulonsa turvaamiseksi. Myös eri kuntien väestörakenteet ja varallisuuspohja poikkeavat toisistaan.

Yhteen muottiin puristettua hammashuoltoa ei maassa ole mahdollisuutta ylläpitää. Muun terveydenhuollon kuin suun terveyden osalta on päädytty rakenteeseen, jossa kunnallinen terveydenhuoltotoiminta maksetaan verovaroin ja yksityistä terveydenhuoltoa tuetaan sairausvakuutuksen avulla. Tästä säännöstä on jo vuosikaudet ollut vain yksi merkittävä poikkeus: suun terveys. Nyt tähän epäkohtaan on vihdoinkin hallitusohjelmaan saakka kirjaten tartuttu. Istuva hallitus on lupautunut korjaamaan ihmiskehon eri osien välillä vallitsevan eriarvoisuuden.

Viime päivinä on esitetty erilaisia kannanottoja siitä, onko uudistus tarpeen ja läpivietävissä. On mm. vedottu siihen, että kunnallisessa hammashuollossa on nykyiselläänkin kosolti tehostamisen varaa.

Tunnemme Turun tilanteen. Sitä on verrattu useissa selvityksissä muiden suurten kaupunkien tilanteeseen. Alussa esitetyistä syistä johtuen onkin perusteltua suorittaa vertailut tällä tasolla. Rintamaan kaupunkeja ei ole tarkoituksenmukaista verrata Itä- tai Pohjois-Suomen maaseutuun.

Turku on kestänyt vertailut hyvin. Hammashuolto maksoi vuonna 1998 220 mk asukasta kohden, kun yhdentoista suurimman kaupungin keskiarvo oli 224 mk. Eniten näistä kaupungeista hammashuoltoon käyttivät Jyväskylä ja Pori (262 mk ja 253 mk / asukas), vähiten Espoo (201 mk). Tarve voi olla kalliimmissa kaupungeissa vähän suurempi kuin edullisimmissa, ja yksityisen hoidon tarjontakin vaihtelee, mutta myös toiminnan järjestämistavalla on merkitystä. Turun hammashuoltoa on tehostettu mm. siten, että jo vuodesta 1989 lähtien tarkastuksien kutsuvälit on määritelty yksilöllisesti, mitä Stakesin asiantuntijahammaslääkäri nyt tarjoaa tehostamiskeinoksi muillekin.

Turku on suurista kaupungeista ainoa, jossa myös aikuispotilaat ovat kutsujärjestelmän piirissä. Näin toimien asiakkaat tulevat tutun 'oman' hammaslääkärin vastaanotolle usein jo siinä vaiheessa, kun mahdolliset suun vauriot ovat vielä pieniä ja niiden korjaaminen vaatii vain murto-osan siitä ajasta, mitä pahasti vaurioituneiden tai särkevien hampaiden hoito vie.

Kaikissa organisaatioissa on aina tehostamisen tarvetta ja niinpä Turussakin on paraikaa käynnissä selvityksiä, tutkimuksia ja kokeiluja uusien työmuotojen käyttöönotosta ja niiden vaikutuksista suun terveyteen. Se on kuitenkin selvää, että näillä voimavaroilla Turun terveystoimi ei voi ottaa vastaan uusia hoidettavien ikäluokkia. Jo nyt asetuksenmukaisissa rajoissa pysyminen on merkinnyt jonojen pidentymistä ajoittain kohtuuttoman pitkiksi. Lisämäärärahoja kunnalliseen terveystoimeen ei ole lähivuosina näköpiirissä. Elämme jatkuvaa tehostamisen ja niukkuuden aikaa.

Rauhanomainen ja hallittu rinnakkaiselo kunnallisten palvelujen ja sairausvakuutuksen tukeman yksityisen palvelun välillä on siis tervetullut myös suun hoitoon. Yksityiskohtaisessa palautustaksojen hiomisessa ja sairausvakuutustuen suuntaamisessa siten, että se suosii suun terveyden ylläpitämistä korjaavan hoidon kustannuksella, riittää varmasti tekemistä tuleville vuosille.

Myös tällaista ratkaisua, jonka pohjana on kaksi järjestelmää, on jatkuvasti syytä kehittää, mutta siitä ei ole epäilystäkään, etteikö hallituksessa esillä oleva uudistus hammashuollon saattamiseksi tasavertaiseen asemaan muun terveydenhuollon kanssa olisi tarpeen ja selvä edistysaskel väestön ja terveydenhuoltojärjestelmän kokonaisuuden kannalta katsottuna.
Ilmo Parvinen
virastopäällikkö
Turun terveystoimi

Anna-Leena Eriksson
johtava ylihammaslääkäri
Turun terveystoimi