Kaksikielisen Suomen
vaatimus luonnoton

Sinikka Mäkivierikko on tehnyt ansiokkaasti havaintoja suomalaisten huonosta ruotsin kielen osaamistasosta, joka näyttää vain edelleen huononevan (TS 19.6.). Havaintomateriaalinsa tulkitsemisessa hän ei näytä olevan kuitenkaan yhtä etevä.

Eikö olisi ollut paikallaan tehdä yksinkertainen kysymys: onko näin ollen valtiovallan pakkokeinoin ajama yksiviivainen kaksikielisyyspolitiikka kohtalokas virhe? Etenkin kun monien selvitysten mukaan noin 60-70 prosenttia väestöstä näyttää olevan sitä vastaan.

Ruotsin kielelle maassamme vaadittu ylivertainen asema on yksinkertaisesti luonnoton. Ruotsi on maassamme hyvin pieni alueellinen vähemmistökieli (noin 5 prosenttia). Tämä tosiasia näytetään yksinkertaisesti kiellettävän, ja ruotsi katsotaan suomen (noin 93 prosenttia) ohella aivan tasaveroiseksi kansalliskieleksemme.

Hyvin monille suomalaisille etenkin pojille - hyvätasoisen suomen ja englannin kielen oppiminen vaatii jo valtaisen työmäärän. Pelkästään suomen kielen tasossa tapahtunut huolestuttava kehitys on jo vakava huolen aihe.

Hyvä äidinkielen hallinta on koko ihmisyyden perusta. Toisaalta lähes jokainen nuori haluaa kiihkeästi hankkia mahdollisimman hyvän englannin taidon. Se avaa hänelle yhteyden koko maailman nuorisoon, sen lisäksi lähes kaikkeen maailmassa julkaistuun tieto- ja kaunokirjallisuuteen. On yksinkertaisesti kohtuutonta pakottaa jokainen suomenkielinen nuori lukemaan vielä lisäksi kolmatta kieltä, ruotsia. Miksi emme halua sallia sitä, että jotkut nuoret haluaisivat keskittää kaiken tarmonsa - ja myös ruotsin opiskeluun nyt käytettävät tunnit - vaikkapa matematiikan ja fysiikan opiskeluun.
Altti Kangas
pitkäaikainen koululääkäri