Risuja ja ruusuja

Soitin huhtikuun puolivälissä 91- vuotiaalle äidilleni ambulanssin ensimmäisen kerran elämässä, koska hän ei pysynyt pystyssä. Menimme Turun terveyskeskukseen Mäntymäki I:een. Monta tarinaa terveyskeskuksesta olen kuullut, mutta omalle kohdalle ei ole ennen sattunut mitään moitittavaa, kunnes nyt kun lääkäri sanoi ennenkuin oli edes tervehtinyt, että enkö tiedä ettei potilasta joka kävelee (kahden henkilön tukemana) saa tuoda ambulanssilla, koska se tulee niin kalliiksi kaupungille! (Kelan laskun mukaan 329 mk+omavastuu 45 mk). Ambulanssihenkilöiden mielestä kuljetus oli välttämätön.

Seuraavana päivänä sama tilanne toistui, mutta nyt illalla, jolloin menimme pääterveysasemalle ja sieltä äitini otettiin suoraan sisälle kaupunginsairaalan osasto 26:lle.

Äitini on maksanut veronsa Turkuun koko ikänsä ja tullut toimeen omillaan 90 vuotta, vasta viimeisen vuoden aikana on kotiapua tarvittu.

Siinä olivat risut, sitten ruusuja. Ne annan osasto 26:n henkilökunnalle. Äitini oli siellä lähes neljä viikkoa ja hänestä todella huolehdittiin. Siellä tehdään kyllä uskomatonta työtä ja jaksetaan aina olla hyvällä tuulella ja iloisia.

Ansaitsette hatunnoston korkealle ja tosi syvän kumarruksen. Kiitos vielä kerran ja jaksakaa. Nyt äiti sai hoitopaikan tosin omalla kustannuksella, koska hän ei olisi enää yksin kotona selvinnyt.
T. Kaukoranta