Tulevaisuuden
maailma

Kirjoittajavieras Matti Paavola

Turun tuomiokirkko täytti 700 vuotta 17.6.2000. Tätä tapahtumaa sekä ajanlaskumme riemun ja toivon vuotta vietettiin täällä Turussa juhlavasti. Osallistuin henkilökohtaisesti useihin tapahtumiin. Television välityksellä olin mukana lauantaisessa kirkkojuhlassa, jossa olivat myös tasavallan presidentti Tarja Halonen ja Ruotsin kuningas Kaarle Kustaa, kumpikin puolisoineen. Tämä juhla oli sähköisesti välitettynäkin hyvin vaikuttava. Valitettavasti äänitys petti pahasti kesken arvokasta juhlaa.

Muissa tilaisuuksissa oli kansaa läsnä runsaasti, mutta lähinnä nuoremmalle väelle tarkoitettu gospelmessu ja sitä seurannut rockkonsertti jokirannassa tuomiokirkon alapuolella ei tavoittanut varsinaista yleisöään. Ääntä kyllä oli yhtä paljon kuin kesäkuun alkupuolen laituritapahtumassa, mutta nuorisoa oli paikalla vähänpuoleisesti. Poliittisilla puolueilla on viime aikoina ollut vaikeuksia saada kontaktia nuoriin. Kuinka on kirkon laita?

Seurakunnilla on runsaasti lapsia ja varhaisnuorisoa koskevaa toimintaa. Osallistujia on varsin paljon. Seurakunnat pyrkivät pitämään kontaktia myös varttuneempaan nuorisoon ja nuoriin perheisiin. Tätä taustaa vasten olisi luullut, että tuomiokirkon edustalla olisi ollut runsaasti nuorisoa. Herää kysymys, miltä tulevaisuus näyttää? Tulevaisuus on ilmeisesti kansainvälisempi ja globaalisempi kuin mitä osaamme aavistaakaan.

Vuosi 2000 on nimetty riemun ja toivon vuodeksi. Riemuvuoden pääjuhla oli puolestaan nimetty ekumeeniseksi. Olen henkilökohtaisesti iloinnut siitä, että ekumenia on näin esillä. Ekumeniahan tarkoittaa kaikkia kristillisiä kirkkokuntia koskevaa ja niiden välisiä yhteyksiä parantavaa toimintaa. Ekumenialla pyritään tiedon ja ymmärtämisen lisäämiseen. Suurimmat ristiriidathan kaikissakin asioissa - myös uskoa koskevissa - syntyvät yleensä tiedon puutteesta, ymmärtämisen puutteesta ja sitten siitä luulosta, että oma mielipide on aina ja ehdottomasti ainoa oikea.

Jos olin iloinen juhlan ekumeenisesta hengestä, niin vielä iloisempi olin, kun havaitsin Etelä-Libanonin shia-muslimien hengellisen johtajan imaami Ali El-Aminen saapuneen Turkuun toivottamaan siunausta Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle ja koko Suomen kansalle. Onko tämä enteellistä? Onko tämä askel ihmiskunnan onnellisempaan tulevaisuuteen?

Vuoden 1998 viimeisenä päivänä kirjoitin Turun Sanomissa olleeni mukana Turun tuomiokirkossa joulukuun 21. päivänä todistamassa, kuinka Suomen kristillisten kirkkokuntien hengelliset johtajat puhuivat ylevästi rauhasta ja rakkaudesta. Esitin kirjoituksessani ajatuksen, että tähän arvokkaaseen yhteisesiintymiseen olisi saatava mukaan vielä juutalaisten ja muslimien hengelliset johtajat. Onhan meillä yhteistä taustaa. Näin toivon vuotena uudistan ajatuksen. Sodasta, sorrosta ja väkivallasta kärsiville ihmisille tulisi antaa toivoa paremmasta.

Ihmisen Luoja on ymmärtäväinen ja suvaitsevainen. Oikeaoppisuuden ja fundamentalismin ahtaat säännöt ovat itsekkäiden ihmisten laatimia.
Kirjoittaja on Turun kaupungin terveystoimen eläkkeellä oleva hallintopäällikkö.