Ilo hoitotyöstä
kadoksissa

Pääministeri Paavo Lipponen on ottanut julkisesti kantaa terveydenhuollon tilanteeseen. Kannanoton perusteella terveydenhuoltomme toimii kansainvälisesti katsoen hyvin, vaikka taloudelliset panokset ovat alle eurooppalaisen keskitason.

On hyvin lyhytnäköistä olla ylpeä pienentyneestä taloudellisesta panoksesta silloin, kun maamme terveydenhuoltohenkilökunta, hoitajat ja lääkärit, voivat tutkimusten perusteella Suomen työvoimasta kaikkein huonoimmin. Tiettävästi pääministeri ei ole ottanut siihen kantaa. Suomen hoitohenkilöstö ja lääkärit ovat myös tunteneet säästöt omassa palkkapussissaan. Työtä ja vastuuta on lisätty kestokyvyn äärirajoille. Palkkoja ei ole tarkistettu asianmukaisiksi.

Terveydenhuoltohenkilöstö kantaa nykyisin sellaistakin vastuuta, mikä sille ei enää kuulu: vastuu yhteiskunnan vähäosaisten oikeuksista ja sairaiden mahdollisuudesta avun saamiseen. Sillä aikaa kun valtiovalta asettaa uusia velvoitteita kunnille ja samaan aikaan vähentää tukeaan niiltä, sairaanhoitajat ja lääkärit pakon sanelemina ovat suostuneet kuntien uusiin säästötavoitteisiin tuottamalla samat palvelut vähemmällä ja vanhenevalla työvoimalla. Monien hoitolaitosten työntekijöiden keski-ikä on yli 45 vuotta.

Pääministerin olisi korkea aika kuunnella kansan ääntä muualtakin kuin Etelä-Suomesta. Ei meitä julkisen alan työntekijöitä auta, jos eduskunnassa "heitellään nahkoja orsille" ja kunnissa levitellään käsiä, kun rahaa ei ole.

Britanniassa joitakin vuosia sitten alettiin "säästää" terveydenhuollossa. Terveydenhuollon ammattilaisten tilalle palkattiin johtajia liikemaailmasta. Hoitoalan työntekijöiden arvostusta laskettiin maksamalla surkeaa palkkaa. Seurauksena hoitotyö ajautui kaaokseen: hoitajia on suurten koneistojen avulla pitänyt haalia ympäri maailmaa. Viime vuonna katsottiin aiheelliseksi korottaa sairaanhoitajien peruspalkkaa noin 1 000 markalla kuukaudessa. Sekään ei houkuttele riittävästi englantilaisia hoitajia työpaikalle.

Hallitusta luulisi huolestuttavan Suomen kansan kallein pääoma, nuoret koulutetut ihmiset, joiden on pakko lähteä ulkomaille töihin. Osa heistä ei koskaan palaa kotimaahan. Onko ylpeilyn aihe, että Euro-Suomesta pitää lähteä siirtotyövoimaksi Britanniaan, kuten Afrikan ja Aasian köyhistä maista. Samaan aikaan suomalainen terveydenhuolto kärsii työvoimapulasta - rahan tähden.

Miksi edellä mainitut ongelmat ovat hallituksen taholta jääneet vain korulauseiksi vaalien alla? Missä ovat nuorten työpaikat, niitä riittäisi ainakin terveydenhuollossa? On viimeinen hetki korjata tilanne, sillä ilo hoitotyöstä on kadoksissa ja sitä ei pian korjata edes palkankorotuksilla.
Suomalainen sairaanhoitaja