Ruotsin kielestä toinen kotikieli

Kielikysymys on suomalaisille arka aihe. Kun siihen kajotaan, alamme jaella enemmän tai vähemmän helliä nyrkiniskuja. Opetusministeri Maija Rask lienee jo mustelmilla.

TS:n kotimaan osastossa 10.6. saivat ruotsinopettajatkin osansa. Eivätkö he osaa motivoida oppilaitaan ja tehdä tunneistaan haluttavia? Heissäkö ehkä on syy tyytymättömyyteen? En usko. Haluan puolustaa omaa ammattikuntaani. Suomalaiset kielenopettajat saavat korkeatasoisen koulutuksen. Näin lienee ruotsinopettajienkin laita.

Suomenkieliset kansalaiset saivat myös oman huitaisunsa. Eivätkö he ymmärrä kielitaidon merkitystä ja halua opiskella? En usko tätäkään. Päin vastoin varmaan harva kansa opiskelee kieliä niin innokkaasti kuin suomalaiset.

Entäpä jos motivaation puute johtuu siitä, että oppilaille ei kerrota, mitä tosiasiassa opetetaan. Oppiainetta nimitetään yleisesti "ruotsin kieleksi". Jos kuuntelemme kouluruotsinsa kiltisti opetelleita suomenkielisiä poliitikkoja, kuulemme oitis, että kyseessä on suomen ruotsi. Tämä on aivan erikuuloinen kieli kuin lahden takana puhuttava. Siksi televisiossa esitettävän ruotsalaisen sairaalasarjan sympaattinen suomenruotsalainen nukutuslääkäri erottuu heti joukosta.

Kysymys lieneekin siitä, että on puhuttava "toisesta kotimaisesta" ja tehtävä siitä haluttava. Se on kehittynyt Suomessa, ja suomen kieli on lyönyt oman leimansa ääntämykseen, sanastoon ja kielenkäyttöön. Sillä on oma kulttuurinsa. Nämä kaikki voisivat olla markkinointivaltteja. Tähän asti esitetyt perustelut ovat kaikki kyseenalaistettavissa ja korostettuina ne voivat vaikuttaa koppavilta.

Positiivisiin tunteisiin kannattaa aina vedota. Jos kotimaiset kielet mielletään pakollisiksi, on asia hukassa. Sen sijaan ne voisivat olla hauskoja, ja niitä voitaisiin käyttää vaikkapa toisena kotikielenä. Oppiaineen nimikin voisi olla "toinen kotimainen".
Entinen kieltenopettaja