Kirjoittajavieras/Liisa Hyssälä
Omaishoitajan
asemaa kehitettävä

Omaishoitajien heikosta asemasta kirjoitti Monica Ekman (TS 6.6.). Kirjoittaja on aivan oikeassa siinä, että yhteiskuntamme ei riittävästi arvosta raskasta omaishoitotyötä. Suomessa noin 300 000 omaista hoitaa kotona vanhuksia, vammaisia tai sairaita. Kuitenkin heistä vain 22 000 saa läheisensä hoidosta ns. omaishoidontukea.

Omaisten tekemä hoivatyö vapauttaa tuhansia laitospaikkoja muiden tarvitsevien käyttöön. Työn nettosäästön arvioitiin vuonna 1998 olevan noin 1,3 miljardia markkaa. Kirjoittaja kertoo osuvasti, kuinka vaativaa omaishoitajan työ on. Hänen tapauksessaan on kyse vammaisen pienen lapsen hoitamisesta. Omaishoidon kehittäminen on nyt enemmän kuin tarpeen.

Laki omaishoidontuesta astui voimaan laman aikana vuonna 1993. Omaishoitajan oikeudesta yhteen vapaapäivään kuukaudessa säädettiin viime vaalikaudella. Käytännössä järjestelmässä on paljon ongelmia. Kyse on rahasta. Valtionosuusleikkaukset ovat tehneet kuntien budjeteista niin tiukat, että omaishoidontuen kehittäminen on jäänyt sivuun. Minusta tuntuu, että omaishoidon arvoa ei vielä ymmärretä täysin. Ilmassa voi olla ajattelua: "kyllä läheiset hoitavat omaisensa ilmaiseksikin, miksi sitä tukea erikseen maksamaan".

Omaishoidontuen maksaminen pitäisi nähdä kuitenkin ehkäisevänä ratkaisuna. Tällä tarkoitan myös omaishoitajan jaksamista. Mikäli omaishoitaja saa ansaitsemansa korvauksen hoitotyöstä ja todellisen oikeuden virkistäytymiseen vapaapäivien muodossa, niin hän myös jaksaa paremmin ja pitempään hoitaa läheistään. Jos omaishoitaja uupuu, pahimmassa tapauksessa se tietää kahden potilaan laitospaikan tarvetta.

Omaishoitajat saavat keskimäärin 1 700 mk kuukaudessa omaishoidontukea. Jos kunnalta loppuvat määrärahat kesken vuoden, saattaa olla, että omaishoidon tukea hakeva jää ilman korvausta. Usein tukea saava omainen on itse eläkeläinen. Eläketulo yhdistettynä omaishoidontukeen on hoitajalle taloudellisesti melko kannattamatonta. Verottaja nipistää pienestä omaishoidontuesta osansa pois. Mielestäni verotuksen kohtuullistamista on tutkittava.

Myöskään omaishoitajien vapaapäiväjärjestelmä ei ole kunnossa. Kuten Monica Ekmankin toteaa, hän hoitaa lastaan 24 tuntia vuorokaudessa. Jokainen ymmärtää, että yksi vapaapäivä kuukaudessa on liian vähän. Sen lisäksi vapaapäivän kriteerit ovat tiukat. Kaikki hoitajat eivät voi sitä saada. Jatkossa omaishoitoa, sen tukea ja oheispalveluja, kuten kotipalveluja, tulee kehittää yhteistyössä valtiovallan, kuntien ja omaisten kanssa.

Omaiset ovat parhaita asiantuntijoita käytännön asioissa. Kunnat puolestaan ovat vastuullisia vanhustenhoitopalveluiden järjestäjinä. Valtiovaltakaan ei voi vastuusta vetäytyä, vaan kunnille on annettava riittävät taloudelliset resurssit hoitotyöhön, jonka olennainen osa omaishoito on. Mielestäni yhteiskunnan sivistystaso näkyy siinä, miten se huolehtii vanhuksistaan, lapsistaan, vammaisistaan ja sairaistaan. Tästä olemme kaikki yhdessä vastuussa.
Kirjoittaja on kansanedustaja (kesk).