Lapset ensin

Oikein ällöttää lukea lehtiä, kun ne ovat pullollaan kirjoituksia vanhemmuuden katoamisesta, lapsen pahoinvoinnista ym. siihen liittyvästä. Toki on hyvä, että niistä puhutaan. Tulisi nostaa kissa pöydälle ja mennä asioissa syvemmälle. Mistä moinen pahoinvointi johtuu?

Koti on nykyään monessa perheessä kääntymispaikka. Lapset ja vanhemmat morjestavat suurimmissa käänteissä. Vanhemmat ovat työssä ja kun ilta ja viikonloppu tulee niin on kokousta ja koulutusta ja harrastusta. Lapselle annetaan avain ja rahaa mikä ei korvaa vanhempia ja nimenomaan äitiä.

Eikö sitä voisi muutaman vuoden rauhoittua ja hoitaa kotia ja lapsia. Mutta, kun ei viitsitä olla kotona ja hoitaa sitä tehtävää mikä naiselle kuuluu. Valitettavasti nainen on tämän keksinyt, ettei kotityö ole arvokasta.

On hienoa käydä työssä kodin ulkopuolella ja sanoa kuinka lapseni (ekaluokkalainen) pärjää jo iltapäivät yksin kotona. Kokemuksesta tiedän, että vielä 1 5-vuotiaskin kotiintullessaan tarvitsee kuuntelijaa ja vanhempia, saati sitten nuoremmat lapset.

Naiset pärjäävät monessa ja tekevät arvokasta työtä kodin ulkopuolella. Mutta useimmiten toinen nainen ei arvosta lapsenhoitoa ja kodinhoitotyötä. Kyllä systeemin tulisi muuttua kodinhoitotyötä arvostavammaksi.

Monesti ura on tärkeämpi kuin lapset. Eikä auta asioiden puhuminen jos ei mennä pintaa syvemmälle.
Toivottavasti kelkka kääntyy