Ruotsinkielen taito on
Suomessa jo sammaloitumassa

Lehtikuva<br />Jääkiekossa teot puhuvat enemmän kuin sanat eli on sama millä kielellä pelaajat vaihtavat ajatuksiaan. Mutta kyllä suomalaisten kansallisuus kestää kielellisen moniarvoisuuden, ja siksi Suomessa voidaan edellyttää yleistä ruotsinkielen taitoa, toteaa kirjoittaja.
Lehtikuva
Jääkiekossa teot puhuvat enemmän kuin sanat eli on sama millä kielellä pelaajat vaihtavat ajatuksiaan. Mutta kyllä suomalaisten kansallisuus kestää kielellisen moniarvoisuuden, ja siksi Suomessa voidaan edellyttää yleistä ruotsinkielen taitoa, toteaa kirjoittaja.

Ollaanko suomalaisista hyvää vauhtia tekemässä kielipuolipotilaita omassa maassaan? Muutama esimerkki pääkaupungista, kulttuurikaupungista vuonna 2000. Vierailukohteeni: Yliopiston kirjasto, Valtiotieteen laitoksen kirjasto, Kansalliskirjasto, Ulkoministeriön kirjasto ja arkisto, Eduskuntatalon kirjasto, Sotamuseo, Museoviraston kirjasto, lehtikioski Silja-terminaalissa, R-kioski rautatieasemalla, kahvila Esplanadilla. Näistä ulkoministeriön arkistossa ja Yliopiston kirjastossa asiointi ruotsinkielellä sujui ongelmitta. Monissa muissa kielikynnys tuntui korkealta.

"Nyt minä en oikein ymmärtänyt", vaikeroi rautatieaseman kioskityttö kollegalleen, kun pyysin kuittia (kvitto) ostoksistani. "Do you speak English?" kysyttiin usein heti kun aloitin ruotsin kielellä. Joissakin paikoissa vastattiin englanniksi. Kysymättä, osaanko sitä vai en. Nähtyään suomalaisen nimeni jotkut vaihtoivat kesken kaiken suomenkieleen. Vanhemmat henkilöt yleensä yrittivät palvella ruotsiksi, nuorilta se kävi hyvin kankeasti. Eduskuntatalon kirjaston muuten ystävällinen nuori vahtimestari lienee kuvaavin esimerkki. Tiedustellessani erästä osoitetta pyysin tarkistamaan puhelinluettelosta kadunnumeron kyseiseen paikkaan. Painoasussa se oli 13. Suullisesti sain vastauksen "fjåårtton" (fjorton = 14).

Suomalaisten poliitikkojen ja vaikuttajien esiintymiset Ruotsin tiedotusvälineissä särähdyttävät usein. Yritysten edustavat henkilöt ja julkisen sektorin virkamiehet joutuvat monesti uransa kiireisimmässä etenemisvaiheessa paikkaamaan ruotsin kielen taitojaan intensiivikursseilla. Näistä asiakkaista aiemmin Suomessa koulunsa käyneillä on ollut vahva rakenteellinen pohja, joka on taannut ymmärretyksi tulemisen sananvarastoa ja suullista taitoa harjoittamalla. Nyt on kuin tämä pohja puuttuisi. Nuoremmat saattavat kyllä tuottaa puhetta, mutta kun sanojen sukua, taivutusmuotoja, sanajärjestystä, lauseiden alistussuhteita ja niiden merkitystä muuttavia ominaisuuksia ei hallita, puhe on vastaanottajalle "hepreaa".

Kansainvälisillä markkinoilla ostetaan ja myydään mielikuvia ja mielikuvilla. Niitä luodaan kommunikaation avulla. Kuvaa maasta ei muodosteta satunnaisilla kokeiluilla. Arvojen on sijoituttava kokonaisvaltaisesti ajatteluun ja politiikkaan. Ruotsinkielen taito voisi aivan hyvin olla identiteettikysymys. Suomalaisten perinne ja kansallisuus kestävät kielellisen moniarvoisuuden, myös ruotsin.

Miksi ei "pakkoruotsin" asemasta puhuttaisi suomalaisen suvereenista pohjoismaalaisuudesta? Jos se myös kielen osalta olisi itsestäänselvyys suomalaiselle itselleen, Skandinavian olisi helpompi mieltää tämä maa osaksi omaa yhteisöään, ja ennen kaikkea koko Skandinavia avautuisi suomalaiselle.

Vision, jonka mukaan Suomessa selviää ruotsilla missä tahansa, ei nähdäkseni tarvitse olla historiallinen rasite, vaan maantieteellisesti tasa-arvottava tekijä koko maan elinehtoja ajatellen. Miksi sulkea kielimuurilla esim. Pohjois-, Keski- tai Itä-Suomi skandinaavisilta yrityksiltä, turismilta ja muulta vuorovaikutukselta. Valitettavasti Etelä-Suomikin näyttää olevan sulkeutumassa. Turussa on tyly vastaanotto jo sataman busseissa: kuljettaja ei osaa sanaakaan ruotsia. Sama bussi liikennöi myös lentoasemalle.

Englanti, saksa, ranska tai venäjä eivät koskaan tule korvaamaan ruotsia näillä leveysasteilla. Pohjoismainen yhteistyö talouden kulttuurin ja turvallisuuspolitiikan alueella on etu, mahdollisuus, osa dynaamista vuorovaikutusta, ei "pakko". Käsittämätöntä, että kielestä vielä kiistellään!

Niin kauan kuin on merkitystä sillä, purjehtiiko Itämerellä Finska flottan (Suomen laivasto) vai Finska flottet (Suomalainen ihra), kuten eräs puolustusministeriön edustaja asian ilmaisi, ei liene varaa tinkiä ruotsin opetuksessa kieliopistakaan. Paljon voi olla niin vähästä kiinni.

Entisen vieraan kielen, nykyisen kotikielen puolesta
Sinikka Mäkivierikko