Nyky-yhteiskunta vaatimuksineen
julma paikka lapsille ja nuorille

Emeritus arkkipiispa John Vikströmin (TS 8.6.) esille ottamat kasvatukselliset näkökohdat ja asiantuntija-arviot painottivat välittämisen ja terveen itsetunnon merkitystä kasvatuksessa. Miten saada kauniit teoriat toimimaan käytännössä

Vahvakaan välittämistahto ei poista kasvattajan rajallisuutta. Itse heikon itsetunnon omaava kasvattaja kierrättää tahtomattaan persoonallisuuttaan lapsiinsa. Lapset vaistoavat hyvin herkästi mahdollisen epävarmuuden, alistuvuuden ja vaikutealttiuden vanhemmissaan. Nämä lapset vetäytyvät jo varhaisina kouluvuosinaan ujostellen taka-alalle.

Terve itsetunto ja sitä kautta vahva yksilö tarvitsee koko kasvuympäristönsä hyväksynnän, suvaitsevaisuuden ja tuen. Äärimmilleen kilpailutetussa yhteiskunnassamme materiaihanteineen ei riitä ymmärrystä eikä pitkämielisyyttä kasvavan yksilön itsetunnon kohentamiselle. Hyväkään itsetunto ei jaksa puolustautua ja joustaa loputtomiin.

Materialistisessa paitsiossa olevien lasten itsetuntoa on vaikea kohentaa, kun kasvuympäristö koulua ja mediaa myöten muistuttaa häntä jatkuvasti puutteistaan. Ulkomaanmatkat, kännykät, mökit, veneet, tietokoneet, autot, harrastusmahdollisuudet ym. eivät suinkaan kuulu itsestään selvästi joka kotiin.

Aikuiset saattavat ajattelemattomuuttaan murentaa materiavajeisten lasten itsetuntoa viattomilla kysymyksillään. Vahvankin itsetunnon omaaville lapsille nyky-yhteiskunta ulkoisine paineineen on julma: on oltava laiha ja lahjakas, älykäs ja varakas, tehokas ja terve, rohkea ja rajaton. Onko siis loppujen lopuksi ihme, jos nuorisomme pakenee päihteiden pariin taikka purkaa turvattomuuttaan raivoten miten milloinkin.

Yhteiskunnassa vallitsee kokonaisvaltainen välinpitämättömyys ja yhteisvastuun puute, rajaton ja moraaliton yksilönvapaus on heikentänyt huolestuttavasti vanhempien kasvatusedellytyksiä.
Välittäkäämme