Alkaako ahdistaa?

Päätoimittaja Ari Valjakka kirjoitti tässä lehdessä 11.6. Helsingin keskustan rakentamisesta. Kirjoitus vastasi omaa käsitystäni pääkaupungin keskustan käsittämättömästä täyteenahtamisesta, jossa eduskuntatalo, posti, Mannerheimin patsas uppoavat tilattomuuteen vastoin alkuperäisiä (?) ajatuksia.

Nämä kaupunkisuunnittelun keisarin uudet vaatteet ovat mielestäni tulossa myös Turkuun. Tarkoitan erikoisesti Kauppahallin aliarvioimista paitsi arkkitehtuurisena luomuksena myös kaupunkikulttuurin ilmentäjänä. Kauppahallin kauppiaiden esitys pikkupuiston luomisesta vanhan koulurakennuksen ja kauppahallin väliseen tilaan on hyvä. Me tarvitsemme tilaa, pikkuaukioita.

Helsingin kaupunginjohtaja Pekka Korpisen lausunnot täyteenrakentamisesta ns renessanssihengessä ovat erikoisia, koska eteläinen Eurooppa on tulvillaan pikkutoreja, joilta kadut lähtevät säteittäin. Ns. tyhjää tilaa kaupungin keskustassa ei pidä pelätä, sitä pitää kaivata. Uusikin suunnitelma Eerikinkadulle suunnitellusta viihdekeskuksesta ei anna minkäänlaista hengitystilaa kauppahallille, joka edustaa vanhaa kaupunkikulttuuria, jota meidän täällä Turussa tulee nimenomaan vaalia.

Samaan ahtamisen henkeen kuuluu Kristiinankadun ja Linnakadun kulmaan rakennettava uusi kerrostalo. Miten se sopeutuu entisen Turun Säästöpankin, Suomen Pankin ja viehättävän kolmannen kulmanaapurin joukkoon? Mielestäni tullaan taas kokonaissuunnittelun puuttumiseen. Asiat päätetään talo ja tontti kerrallaan. Ja sitten mietitään, miten saada keskusta houkuttelevaksi. Keskusta on elävä ja mielenkiintoinen toimimalla jokapäiväisen elämän ehdoin. Jukka

Paaso kommentoi DBLT:n sivuvaikutuksia juuri tarkoittamallani tavalla. Kaupunkikulttuuri on jotain muuta kuin kaiken salliminen yksilön käyttäytymisessä tai päätettäessä keskustan tonttien hyödyn maksimoimisessa.
Pirkko-Liisa Järvelä