Parjattu pakkoruotsi

Juhani Heimonen kirjoittaa "rivien välistä" (TS 8.6.) Pirstaloitua yleissivistystä, viitaten opetusministeri Maija Raskin innostukseen poistaa ns. pakkoruotsi yo-kirjoituksista.

Puuttumatta itse asiaan voin omalta kohdaltani kertoa, että lähes neljä vuosikymmentä markkinointitehtävissä olleena olen kokenut suurimpana ongelmana puutteellisen kielitaidon. Kansainvälisissä kokouksissa siirrytään vaivatta kielestä toiseen. Yleisimmät kielet ovat englanti ja saksa. Pohjoismaissa aina ruotsi. Tanskalaiset ja norjalaiset osaavat sujuvasti muuttaa kieltään ns. skandinaviaksi eli lainataan sanoja vähän sieltä sun täältä. Yhteisymmärrys on kuitenkin erinomaista.

Heimonen näkee ruotsin "historiallisena taakkana". Rivien välistä luettuna se taakka on ainakin Heimosella. Muuta selitystä en väitteestä löytänyt.

Turku on sijainniltaan ihanteellisessa paikassa. Miljoonakaupunki Tukholma on yhtä lähellä kuin Helsinki. Tätä etuisuutta ei Turussa huomaa.

Käydessäni Itä-Suomessa havaitsin kaikkialla venäjänkielisiä opasteita. Kovia kokenut Karjalan väki osaa hyödyntää tilanteen ja käyvät vilkasta kauppaa. Monet heistä haastaa jo sujuvasti venäjää.

Turussa ei löydy edes ruotsinkielistä välkommen-kylttiä ruotsalaisturisteja ajatellen. Eikä tarvitsekaan. Eihän kukaan ole tulossakaan.

Pakkoruotsi tai ei. Se olisi kuitenkin hyödynnettävissä työttömyys-Turussakin Ahvenanmaan tyyliin missä käy yli miljoona ruotsalaisturistia vuodessa. Saarivaltakunnassa on täystyöllisyys. "Medel-Svensson" ei juurikaan osaa muuta kuin omaa kieltään, joten hän luonnollisesti matkustaa sinne missä tietää tulevansa ymmärretyksi. Kaksikielisessä Turussa sen pitäisi olla helppoa. Jos on tahtoa, eikä lasketa taakaksi.
Entinen myyntipäällikkö