Totuuksia Tielaitosuudistuksesta

TS/Veikko Wahlroos<br />Jo nyt Suomen yleisten teiden kokonais- ja kunnossapitomenot tiekilometriä kohti ovat huomattavasti alemmat kuin vastaavat menot Ruotsissa, vaikka Ruotsissa on kilpailutettu koko tienpito, sanoo Heli Paasio tielaitosuudistusta kritisoivassa kirjoituksessaan.
TS/Veikko Wahlroos
Jo nyt Suomen yleisten teiden kokonais- ja kunnossapitomenot tiekilometriä kohti ovat huomattavasti alemmat kuin vastaavat menot Ruotsissa, vaikka Ruotsissa on kilpailutettu koko tienpito, sanoo Heli Paasio tielaitosuudistusta kritisoivassa kirjoituksessaan.

Kansanedustaja Marjukka Karttunen-Raiskio kirjoitti lauantaina 10.6. Kirjoittajavieras-palstalla Tielaitosuudistuksesta. Hyvä niin, mutta saanen olla hänen kanssaan asiasta täysin eri mieltä, korjata muutaman hänen esittämänsä seikan ja vielä perustella ne.

Karttunen-Raiskio totesi Tielaitosratkaisun olevan hyvin perusteltu ja tarkkaan valmisteltu. Muuta väittäviä hanke ei kuulemma vain miellytä. Ei miellytäkään ja kyllä, hanke on niin tarkkaan suunniteltu, että sitä on jo vuosia hyvinkin yksituumaisesti valmisteltu liikenneministeriössä odottaen vain "sopivaa" hetkeä tuoda asia eduskuntaan.

Liikenneministeriölle ei ole kelvannut eduskunnan edellisellä kerralla asiaa käsitellessä antama valmisteluohje Tielaitoksen kehittämisestä valtion virastona, vaan liikelaitostamisesta on tullut jo itsetarkoitus ja arvovaltakysymys tietyille tahoille. Mitä tahansa, mutta hanke tulee ilmeisesti toteuttaa keinoja kaihtamatta. Ja keinoja ei todellakaan ole kaihdettu.

Keneen puri ministeriön väsytystaktiikka. Kenelle hanke saatiin myytyä luvatulla ylimääräisellä 500 miljoonalla markalla ja sen avulla rahoitettavilla tietyillä, tämän päätöksen aikaansaamiseksi tarkoituksenmukaisillakin tienpätkillä. Kuka vaikuttui niistä 200 miljoonan markan lisäyksistä vuosittain perustienpitoon. Vai uskoiko joku todella Karttunen-Raiskionkin mainitsemiin organisaatiomuutoksen ja kilpailuttamisen tuoviin laskennallisiin 300 miljoonan markan vuosisäästöihin.

Perusongelmahan tiepuolella on ollut nimenomaan määrärahan vähyys, ei organisaatiomalli. Jos kyse olisi ollut aidosta huolesta tienpidon osalta, olisi rahaa varmasti löytynyt jo aiemmin. Kuitenkaan näitä ylimääräisiä miljoonia ei ole löytynyt tarvittaessakaan virastolle, vaan ainoastaan liikelaitokselle. Ihmettelenpähän vain, mistä kytkykauppamomentilta moiset summat yhtäkkiä ovat löydettävissä, sen nimistä budjettimomenttia kun en valtion talousarvioesityksestä ole vielä tähän päivään mennessä löytänyt. Tästä todisteena on vielä sekin, että liikelaitostamisen hieman takkuillessa täällä eduskunnassa valtiovarainministeri Niinistö jäädytti jo luvatutkin rahat ja nimenomaan niin, että rahaa tulee vasta, kun liikelaitostaminen varmistuu.

Kyselin jo lähetekeskustelussa luvattujen 300 miljoonan markan säästöjen perään. Esityksessään ministeri Heinonen ja nyt kirjoituksessaan kansanedustaja Karttunen-Raiskio vetoavat yhä uudistuksen tuovan moisen säästön, mikä sitten edelleen ohjattaisiin suoraan perustienpitoon.

Samaan aikaan liikenneministeriön omassa raportissa lukee, että suuri osa säästöistä on jo syntynyt organisaation keventämisen seurauksena, liikelaitostaminen sinänsä ei toisi säästöjä. Samoin liikennevaliokunnan mietintö, minkä Karttunen-Raiskiokin on hyväksynyt nimiinsä, toteaa, että hyödyt on jo saatu kotiutettua henkilökunnan supistamisohjelmalla, eikä tämän varaan tule tienpitoa rakentaa. Näistä tosiasioista huolimatta annetaan näköjään tietoisestikin virheellisiä lupauksia ihan julkisestikin.

Karttunen-Raiskio mainitsi myös kilpailuttamisen olevan nykyistä toimintaa jopa 30 prosenttia halvempaa. Näin puhui myös ministeri Heinonen viitaten esimerkinomaisesti Ruotsiin. Muuten hyvä, mutta jos verrataan, niin verrataan sitten oikein. Nimittäin jo nyt Suomen yleisten teiden kokonais- ja kunnossapitomenot tiekilometriä kohti ovat huomattavasti alemmat kuin vastaavat menot Ruotsissa, vaikka Ruotsissa on kilpailutettu koko tienpito. Ruotsin tiekilometriä kohti olevat kustannukset ovat lähes kaksinkertaiset Suomen vastaaviin lukuihin verrattuna, joten se siitä automaattisesta säästöprosenttien vertailusta ilman absoluuttisia lähtöarvoja.

Liikenneministeriön valmistelemasta ja liikennevaliokunnan korjailemasta esityksestä Tielaitosuudistuksen osalta on todellisuus kaukana. Siinä käytäntö ja teoria eivät kohtaa. Valiokunnan kannanotot ovat kyllä hyviä henkilöstönkin osalta, ainakin jos uskoo satujenkin jonain päivänä toteutuvan.
Heli Paasio
kansanedustaja (sd)