Matka rantamökille
ja muistoihin

Automme kiitää tottuneen suharin ohjaamana Kustavintietä kohti Vehmaata ja Lokalahtea. Yli kahdeksankymppinen mökin omistaja ei tällä kertaa ole matkassa mukana, ja meille muillekin on mökillä käynti harventunut muutamaan kertaan kesässä.

Mökki on korkeahkolla kalliotontilla ja hyväkuntoinen. Rantasaunan polku on ennen ollut ahkerassa käytössä, mutta kauniisti kukkivat apilat ovat nyt polun osittain peittäneet. Mökin yhteyteen on pykätty toinen sauna, joten rantasaunan käyttö on varmaankin osittain unohtunut.

Sisälle tultaessa huomioni kiinnittyy heti erikoisen kauniisiin ikkunanverhoihin. Ne ovatkin kuulema edesmenneen emännän käden jälkiä, ja ilta-auringon paistaessa olohuoneessa on sadun hohtoinen tunnelma.

Kaikesta näkyy että veteraani-isäntä on toiminnan mies, ja viime vuosina hommattu sähkövirta mökille helpottaa huomattavasti ruuanlaittajien huolia.

Auringon loisteessa siintävä Munakari tuo mieleen entiset kalareissut mökin isännän seurassa. Hauenpyynti kävi silloin luonnikkaasti, yli kilon painoisia kaloja tuotiin useasti emäntien iloksi.

Tuuli on merellä kiihtynyt ja sateinen kesäkuu ripottelee pisaroita mökin ikkunoihin. Mukava retki kauniiseen saaristoon on päättynyt, ja kotimatkalla ostamme uusia kananmunan kokoisia perunoita mökin lähinaapurista.

Vaatimaton kalansaaliimme olikin keskenkasvuisen kokoinen ahvena, jonka pomomme hetken tuumittuaan heitti takaisin meren helmaan.
Jousimies