Eripuraa uisteluharrastajien ja
mökkiläisten välillä turha lietsoa

Viehekalastajat ja vetouistelijat ovat aiheuttaneet mökkiläisille häiriöitä toiminnallaan, kirjoitti nimimerkki "Näin meillä vapaassa hyvinvointi-Suomessa" (TS 2.6.). Yhdeksän venekuntaa oli kirjoittajan mukaan ahtautunut 4-5 hehtaarin suuruiselle alueelle niin, ettei verkkojaan pystynyt laskemaan.

Olen osittain samaa mieltä kirjoittajan kanssa siitä, että röyhkeys vesillä on lisääntynyt. Kirjoittaja kuitenkin tuomitsee surutta kaikki heitto- ja vetouistelijat, vaikkakin vain osa syyllistyy asiattomuuksiin. Veikkaanpa, että juuri ne huonoimmin käyttäytyvät eivät ole mitään lupia lunastaneetkaan. Syy ei siis ole vieheluvassa ja sitä koskevassa laissa, vaan asenteessa. Mikäli kirjoittaja kokee, että hänen vesillään toimitaan lainvastaisesti, on parempi käydä keskustelemassa asianomaisten henkilöiden kanssa tai tarvittaessa turvautua viranomaisapuun, kuin julkisesti lietsoa eripuraa kaikkien uisteluharrastajien ja mökkiläisten välillä.

Viehekalastuslain mukaan läänikohtaisen vieheluvan lunastanut henkilö saa kalastaa yhdellä vavalla, heittäen tai vetäen. Toisin sanoen vetouistelu kymmenellä vavalla ei kuulu vieheluvan piiriin, vaikka henkilö lunastaisi kymmenen viehelupaa.

Edelleen viehekalastuslain piiriin kuuluva kalastus on väistyvä oikeus. Toisin sanoen jos kirjoittaja aikoo laskea verkot, on hänellä oikeus tehdä se, olipa vesillä uistelijoita tai ei. Viehekalastus on niin ikään kiellettyä 50 metriä lähempänä kiinteitä pyydyksiä, joten kirjoittajan verkotkin on turvattu lailla - edellyttäen tietysti, että verkot on merkitty asianmukaisilla lipuilla.

Kirjoittaja toteaa, ettei kenenkään mieleen ole tullut kysyä vesialueiden omistajien mielipidettä viehekalastuslaista. Ymmärrän hyvin, että säästöillä hankittujen vesien yhteiskäyttö tuntuu sosialisoinnilta. Kuitenkin on monia seikkoja, jotka puoltavat viehelupaa. Saaristossa on ties millä mitoin vesiä, joiden omistus on peräisin sadan tai kahdensadan vuoden ja usean sukupolven takaa tai vesiä, joilla ei kukaan edes kalasta. Onkin mielestäni kohtuullista, että näitä vesiä voivat kaikki hyödyntää eikä kalastuspaine keskity vain jollekin muutaman sadan hehtaarin lupa-alueelle.

Koko veden omistaminen on ylipäänsä aika abstrakti (ja absurdi) käsite. Kalathan kuitenkin liikkuvat ja vettäkin voi pumpata, joten on väärin puhua veden omistuksesta. Kalastusoikeuden omistus olisi oikeampi sana, ja sehän on edelleen olemassa kiinteiden pyydyksien osalta. Sitä paitsi meidänkin kalastusseuramme on käyttänyt vuosittain pari tuhatta markkaa taimenistutuksiin. Joten siitä hyvästä, että käytämme toisten "omistamia vesiä", istutamme kaloja, jotka ovat myös mökkiläisten verkoin kalastettavissa.

Mitä taas tulee valvontaan, niin itsekin pitäisin lisääntyvää valvontaa hyvänä asiana. Valvonta ei kuitenkaan ole pelkästään lupien kysymistä ja alueiden valvontaa, vaan myös muiden kalastukseen liittyvien lakien noudattamisen valvontaa. Mehukattipurkein merkityt verkot ovat myös lainvastaisia, eikä alamittaisten taimenistukkaiden nuijiminen hengiltä ole sen sallitumpaa. Onhan kirjoittajan omatunto tältä osin puhdas?
Niko Satto
heitto- ja vetouistelija