Turkulaisten
turvapaikka

vuotta sitten nousi Unikankareen kummulle Turun tuomiokirkko. Ensi viikonloppuna se viettää 700-vuotisjuhlaansa, minkä merkeissä lienee syytä pysähtyä pohdiskelemaan, mitä se kummultaan julistaa. Mitä se rakennuksena kertoo tämän päivän ihmiselle?

Tuomiokirkon rakentajat tekivät kaunista ja kestävää työtä. Huolella ja ammattitaidolla tiilistä tehty kirkko seisoo kummullaan vielä 700 vuodenkin jälkeen. Nykyisin rakennettavat rakennukset rapautuvat ja homehtuvat muutamassa vuosikymmenessä, sillä niiden rakennuttajat näkevät vain rahan. Rakennusten kestävyys ja kauneus on vaihtunut taloudellisen voiton tavoitteluun. Kauneuden kaipuu ihmisissä ei kuitenkaan ole hävinnyt.

Turun tuomiokirkko on olennainen osa Turun kaupunkikuvaa. Siinä se edustaa jatkuvuutta ja pysyvyyttä. Olemassaolollaan se kertoo jatkuvuuden, pysyvyyden ja sitoutumisen tärkeydestä, sillä ne mahdollistavat eteenpäin menemisen, pystyssä pysymisen ja tärkeiden asioiden säilymisen meitä kohdanneista tuhoista huolimatta. Sillä onhan todettu, että hetkellisyyden ihanuus rikkoo ihmissuhteet. Työelämän tilapäisyys nakertaa ihmisen itsetunnon ja nautinnon etsiminen estää sitoutumisen ja laajempien kokonaisuuksien näkemisen.

Kirkko on rakennettu yhteisön tarpeita varten. Kirkon rakennuttajat, sen ajan "nokiamiljonäärit", näkivät omien etujensa ohella myös yhteisön tarpeet. Anteliaisuus yhteisöä kohtaan oli runsas. Nykyisten miljonäärien silmissä kiiltelee onnistuneet osakekaupat ja oman rahavuoren kartuttaminen. Kuinkahan moni on nähnyt ympäröivän yhteisön tarpeet ja yhteisöllisyyden tärkeyden?

Tuomiokirkko on ollut vuosisatojen ajan turvapaikka turkulaisille. Milloin vastassa on ollut ulkopuolinen vihollinen, milloin taas oma sisäinen minä.

Ihminen pelkää yksinäisyyttä ja turvattomuutta. Siihen hän nykyisinkin etsii turvaa ja lohtua mm. lääkkeistä, viinasta, huumeista ja irrallisista suhteista, sosiaalitoimesta, poliisilaitoksesta, terveyskeskuspiiristä, koululaitoksesta ja työvoimahallinnosta. Mutta riittävätkö ne ihmisille inhimilliseksi kosketukseksi yksinäisyyttä ja turvattomuutta vastaan?

Tuomiokirkko on tuhoutunut täydellisesti useita kertoja ja aina se on rakennettu uudelleen. Sen historia kertoo meille mullistuksista ja niiden voittamisesta. Nykyajan ihminen tosin kuvittelee hallitsevansa elämäänsä niin, ettei tuho kohtaa häntä. Katastrofit eivät kuitenkaan kysy lupaa tai ihmisten taitoja, kun ne astuvat ihmisten elämään. Siksi on tärkeää kertoa ihmisille uuden alun mahdollisuudesta.

Kirkkorakennus kertoo taivaaseen osoittavalla tornillaan, että on olemassa suurempiakin asioita kuin Unikankareen kumpu, johon se on tiukasti sidottu. Se haluaa kertoa meille jostakin suuremmasta. Se julistaa turkulaisille evankeliumia Jumalan rakkaudesta. Se kertoo ihmisille toivon olemassa olosta ja anteeksiantamuksesta. Itsekeskeinen nykyajan ihminen ei sittenkään ole maailman napa.
Kirjoittaja Raija Eeva toimii diakonina Turun Tuomiokirkkoseurakunnassa.