Nykyiset lait eivät turvaa
riittäviä terveyspalveluja

TS/Marttiina Sairanen<br />Odotusaika ortopediseen leikkaukseen voi Turussa venyä jopa seitsemäksi vuodeksi. Syystäkin monet kansalaiset ovat pettyneitä, kun heidän verovaroillaan pääosin ylläpidetyt julkiset terveyspalvelut eivät ole saatavilla, kun he apua tarvitsevat, toteaa kirjoittaja.
TS/Marttiina Sairanen
Odotusaika ortopediseen leikkaukseen voi Turussa venyä jopa seitsemäksi vuodeksi. Syystäkin monet kansalaiset ovat pettyneitä, kun heidän verovaroillaan pääosin ylläpidetyt julkiset terveyspalvelut eivät ole saatavilla, kun he apua tarvitsevat, toteaa kirjoittaja.

Turun Sanomat käsitteli 4.6. kokosivun jutussaan Turun kirurgisen sairaalan ortopedian leikkausjonoja. Turkulaisen hoitoa tarvitsevan potilaan kannalta tilanne on sietämätön. Odotusaika ortopediseen leikkaukseen voi pisimmillään olla 7 vuotta, jo kirurgian poliklinikalle erikoislääkärin tarkastukseen pääsykin voi kestää 3-5 vuotta!

Toinen kahdesta Turun ortopedista on irtisanoutunut työstään turhauduttuaan ylivoimaiseen tehtäväänsä. Tämän jälkeen turkulaisia operoi vain yksi ortopedi, kun heitä tarvittaisiin ainakin viisi. Samaisessa lehtijutussa kerrottiin, että naapurikunnassa Raisiossa ortopedisiin leikkauksiin pääsee muutamassa kuukaudessa. Vertailu osoittaa, miten eriarvoisessa asemassa kuntien asukkaat voivat olla terveyspalvelujen saajina. Pitääkö turkulaisen muuttaa Raisioon saadakseen hoitoa sairauteensa?

Perustuslaki velvoittaa turvaamaan jokaiselle riittävät terveyspalvelut sen mukaan, kuin niistä lailla tarkemmin säädetään. Terveyspalvelut kuuluvat kansalaisten perusoikeuksiin. Terveydenhuollosta puuttuvat kuitenkin säännökset, jotka säätäisivät palvelujen saatavuuden minimiehdot. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista säätää, että henkilön tulee ilman syrjintää saada hänen terveydentilansa edellyttämää hoitoa niiden voimavarojen rajoissa, jotka ovat terveydenhuollon käytettävissä.

Sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annettu laki taas määrittelee kunnille maksettavan terveydenhuollon laskennallisen valtionosuuden. Kunnan velvollisuudesta järjestää terveyspalveluja säädetään tässä laissa ylimalkaisesti ja valtion viranomaisen mahdollisuudet valvoa kuntien palveluvelvoitteen täyttämistä ovat vaatimattomat. Laissa on vain yksi valvontakeino. Sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimiva perusturvalautakunta voi antaa kunnalle suosituksen korjata puutteellisia terveyspalveluja. Käytännössä perusturvalautakunta on osoittautunut hampaattomaksi.

Toisaalta valtionosuussäännöstö tekee mahdolliseksi kunnille järjestää palvelut eri tavoin. Tätä itsenäisyyttä rajoittaa kuitenkin perustuslain yhdenvertaisuussäännös. Siinä säädetään, että terveyspalveluja on annettava niin, ettei ihmisiä ilman hyväksyttävää lääketieteellisesti perusteltua syytä aseteta eri asemaan mm. heidän ikänsä, terveydentilansa tai vammaisuutensa perusteella.

Turun leikkausjonotilanne osoittaa, että nykyinen lainsäädäntö ei riitä turvaamaan yksilölle perusoikeudeksi säädettyjä riittäviä terveyspalveluja. Tähän on syynä perustuslakeja alemmantasoisen lainsäädännön toimimattomuus.

Pitkät jonot julkiseen terveydenhuoltoon pakottavat ihmiset hakemaan palveluja yksityissektorilta. Näiden palvelujen käyttämistä tukee Kela korvaamalla osan hoitokuluista. Tilanne on ihmisiä eriarvoistava, koska kaikilla ei kerta kaikkiaan ole varaa mennä yksityisesti esim. ortopediseen leikkaukseen, jonka hinta voi olla kymmeniätuhansia markkoja. En vastusta sinänsä yksityisen terveydenhuollon palveluja. Mielestäni on hyvä olla julkisia palveluja täydentävä yksityissektori. Kuitenkin valinnan käyttää yksityistä lääkäripalvelua tulee perustua muihin syihin, kuin pakkoon saada hoidetuksi sairautensa, koska julkinen terveydenhuolto ei kykene kohtuullisessa ajassa siitä huolehtimaan.

Syystäkin monet kansalaiset ovat pettyneitä, kun heidän maksamillaan veroilla pääosin ylläpidetyt julkiset terveyspalvelut eivät ole saatavilla, kun he sitä tarvitsevat. Heillä ei myöskään ole varaa maksaa esimerkiksi polvileikkauksesta 35 000 mk. Yksityissektorin hinnat ovat asiakkaalle useampi kymmenkertainen julkiseen palveluun verrattuna.

Vastuun kunnallisten terveyspalvelujen järjestämisestä kantavat poliittiset päättäjät. Heistä riippuu, ovatko terveyspalvelut järjestetty painottaen yksipuolisesti sitä, mitä talousarvioon on sairaanhoitokuluihin varattu, vai huomioidaanko myös terveyspalvelujen riittävästä saatavuudesta kuntalaisen perusoikeutena.

Ensin mainittu linja johtaa vähäväkisimpien potilasryhmien hoidon heikkenemiseen sekä lääkärien ja hoitohenkilökunnan syyllistämiseen. Toinen vaihtoehto on, että kunnan poliittiset päättäjät alkavat todella kantaa vastuuta terveyspalvelujen riittävyydestä. Käytännössä tämä merkitsee palvelujärjestelmän tehokkuuden lisäämistä ja riittävän määrärahan varausta terveysbudjettiin.

Tämänhetkinen suuntaus tukee terveyspalvelujen yksityistämistä ja julkisen terveydenhuollon vähittäistä näivettymistä. Kuntalaiset voivat vaikuttaa terveyspolitiikkaan valitsemalla päättäjiksi henkilöitä, jotka huolehtivat kunnallisten peruspalvelujen ylläpidosta.
Jukka Kärkkäinen
Ylilääkäri
Turku