Oma äidinkieli avain
itseilmaisuun

Viittaan TS:ssa 4.6. olleeseen pääkirjoitukseen "Ylioppilasaineissa paljastuu äidinkielen taitojen taantuma", onko todella niin, että äidinkielen taidot ovat ruostuneet niin paljon, että ylioppilaat reputtavat siinä samalla kun arvostelua on helpotettu? Kirjoituksessa käy ilmi joitakin syitä tähän häpeään, kuten se että luokattomuus ja liika valintojen mahdollisuus ovat liian suuria kilpailijoita oman kielemme kehittymiselle.

Kirjoituksessa kävi myös ilmi, kuinka tärkeä osa peruskoululla on äidinkielen taitojen ylläpitämisessä. Olen vahvasti sitä mieltä, että ensimmäinen vieras kieli aloitetaan aivan liian aikaisin. Oman äidinkielensä löytämiseen menee vuosia ja kuten kirjoituksessakin todettiin, se on osa identiteettiämme. Sanavaraston köyhtyminen tässä ylitse pursuavassa tietoyhteiskunnassa tuntuu enemmänkin vitsiltä kuin faktalta. Lukemisen vähyys on varmasti yksi syy siihen. On kuitenkin tosi asia, että tämän päivän kouluikäiseltä vaaditaan hyvän koulumenestyksen lisäksi valtavaa aktiivisuutta ja harrastuneisuutta, aikaa vapaaehtoiseen lukemiseen ei jää.

Jos ylioppilaskirjoituksissa huomataan äidinkielessä selkeitä puutteita, olisi syytä kääntää katse sinne edelliseen kouluun. Millaisilla taidoilla peruskoulunsa päättävä lähtee jatko-koulutuksiin? Pitäisikö liiasta valinnanvapaudesta sittenkin luopua ja tarjota kilpailevien aineiden rinnalle pakollista Suomen kielen preppausta? Oma äidinkieli on avain itseilmaisuun ja sitä kautta asioihin voi vaikuttaa paremmin ja tulla ymmärretyksi.
Auringonkukka