Omaishoitajat jääneet palkkakuoppaan

Katselin erästä televisio-ohjelmaa, missä Marjukka Karttunen-Raiskio kertoi mm. tehtävistä, jotka kuuluvat kansanedustajan työhön ja perusteluista kansanedustajien palkankorotuksiin. Sanoin en pysty kuvaamaan olotilaani haastattelua kuunnellessani.

Itse olen kahden pienen lapsen yksinhuoltajaäiti. Lapseni ovat iältään 3- ja 4-vuotiaat. Kolmevuotias tyttäreni on CP-vammainen ja kodinhoitovapaan jälkeen minut "palkattiin" tyttäreni omaishoitajaksi. Lääkärintodistusten, terapeuttien palautteiden, monien monien muiden lausuntojen ja todistusten hakemisen ja palauttamisen jälkeen palkakseni "määrättiin" 2 000 mk/kk. Palkasta vähennetään luonnollisestikin ensin verot ja eläkemaksut. Sen lisäksi palkasta otettiin vielä 500 mk/kk pois, koska tyttäreni on puolipäivähoidossa päiväkodissa. Siitä ei kukkaron pohjalle jää paljoakaan kaikkien vähennysten jälkeen.

Sitten tuli uusi takaisku. Nimittäin kesäloma päiväkodista. Olenko sitten naiivi, typerä tai mitä, mutta ajattelin, että koska lapseni on kolme kuukautta kesän aikana pois päiväkodista, olen luonnollisestikin oikeutettu saamaan palkkaani sen 500 mk/kk lisää, joka vähennettiin päiväkodissa olemisen takia.

Rakastan lapsiani ja olen vaikka ilman korvausta valmis hoitamaan heitä, ovatpa he sitten terveitä tai sairaita tai vammaisia. Mutta jos hoitamisesta kerran maksetaan, pitäisi korvauksen olla muutakin kuin vain nimellinen.

Kolmevuotias vammainen tyttäreni on opettanut minua katsomaan elämää ja maailmaa uudella tavalla ja iloitsemaan pienimmistäkin asioista. Olen oppinut häneltä kärsivällisyyttä ja suvaitsevuutta. Olen saanut ja joka päivä saan niin häneltä kuin veljeltäänkin niin paljon, etten vaihtaisi sitä mihinkään rahaan maailmassa.

Sosiaalitoimisto on tehtävänsä tehnyt kun voi osoittaa hankkineensa vammaiselle oman hoitajan, tässä tapauksessa lapsen oman äidin. Voidaan myöskin todeta, että hoitaja saa 24 tuntia vuorokaudessa tehtävästä työstä korvauksen, mikä kuitenkin on niin minimaalinen, ettei kukaan ammatti-ihminen suostuisi sillä rahalla tekemään samaa työtä. Kaikesta huolimatta minun työpanokseni katsotaan alhaiseksi ja mitättömäksi, jos sitä rahalla mitataan.

Mielestäni omaishoitajien palkkauksessa käytetään suoranaisesti hyväksi omaisten lähimmäisen rakkautta ja halua hoitaa vammaista tai sairasta omaista kotona. Vastuu sysätään omaisille ja annetaan asioiden olla. Sosiaaliviranomaisethan ovat tehtävänsä tehneet.

Kun illalla olen saanut lapseni nukkumaan, (välillä raskaankin päivän jälkeen ja edessä ehkä yö jolloin joudun nousemaan ja kääntämään tytärtäni useamman kerran ja huolehtimaan, että hänen yöunensa olisi mahdollisimman rauhaisaa ja hyvää) istahdan television ääreen, ajattelen ehkä hieman rentoutua, niin eikö silloin itseni ikäinen kansanedustaja erittäin vakuuttavalla äänellä kerro kansalaisille kuinka tarpeellista hänen ja virkaveljiensä on saada palkankorotusta.

Palkankorotusta, jonka suuruus on "ainoastaan ja vain" neljä-viisi kertaa minun käteenjäävä kuukausipalkkani, hoitaessani vammaista lastani. Eikö kansanedustajien pitäisi yrittää parantaa kansalaisten oikeuksia ja etuuksia. Milloinkohan vammaisten tai omaishoitajien vuoro on? Saati sitten kaikkien muiden, jotka ovat vuoroaan jo kauan odotelleet? Oma napa oli vain jälleen kerran lähimpänä.
Monica Ekman
Turku