Kirjoittajavieras Timo Kaunisto:
Tyytyväistä väkeä

Jouduin hankkimaan uuden passin. Olin surrut jo pitkään sitä, että minun on luovuttava itsenäisyyden ajan väreistä ja totuteltava unionin viininpunaisiin kansiin. Vallesmannin kansliassa kuitenkin huomasin, että monen mielipaha oli muuttunut kukoistavaksi bisnesideaksi. 25 markalla sai passin päällysteeksi ostaa vanhanmalliset kannet.

Passin kannet kuvaavat monen suomalaisen suhtautumista Euroopan unionin jäsenyyteen. Jäsenyyspäätöstä vastaan ei mellakoida kadulla, mutta pientä protestimielialaa on liikkeellä.

Niin ja tietenkin jotkut mellakoivat. Joulukuun mielenosoituksessa Helsingissä me maanviljelijät tulimme epätoivossamme polttaneeksi 32 EU- ja EU-huippukokouslippua. Mielenkiintoinen yksityiskohta muuten oli se, että vahingot oli laskettu ja niitä rummutettiin tiedotusvälineissä ennenkuin edes me hätäiset varsinais-suomalaiset kerkisimme kotimatkalle.

Suomalaisten suhtautumista EU-jäsenyyteen seurataan säännöllisesti. Yleisesti ottaen kyselyissä jäsenyys ei enää herätä keskustelua. Virallisesti olemme suhteellisen tyytyväisiä. Sekin on hyvin suomalaista. Kun taloudessa menee hyvin, on jokseenkin sama mitä herrat touhuilevat Brysselissä. Meillä on edelleen hyvin alamainen asenne valtaa ja vallankäyttöä kohtaan, lieneekö sitten slaavilaista perintöä vaikka niin eurooppalaisia nyt olemmekin.

Onko kaikki jokseenkin rauhallista kuten me kuvittelemme. Onko EU nyt taannut meille ikiaikaiset turvatakuut Venäjän varalta? Siksihän me "länteen" pujahdimme, kun ovi oli raollaan auki.

Itseäni en ehdi enkä viitsi tällä keskustelemattomuudella juuri enää rasittaa. Kuusi vuotta sitten toimin aktiivisesti järjestöjen Ei EU:lle -kampanjassa. Nostimme vahvasti esille EU:n kehityksen kohti liittovaltiota. Nähtävissä oli myös suurten jäsenmaiden painon lisääntyminen pienten kustannuksella. Silloin meille naureskeltiin. Mistään sellaisesta ei kuulemma edes vakavasti puhuttu. Kylähullujen puuhapuheita.

Niinpä. Kylähulluhan se taitaa olla Saksan ulkoministerikin, kun liittovaltion tarpeellisuudesta horisee. Ja mitä pitäisi ajatella siitä, että kokeneet rauhanpuolustajat Tarja Halonen ja Erkki Tuomioja kehittelevät EU:n kriisinhallintaa? Aivan turhaan ei ole presidentti Koivisto valmistellut maaperää muunkinlaisille kuin vain arvovaltatappioille EU-sotilasyhteistyössä.

Tyytyväisyys on vaarallinen olotila. Sodan jälkeen meillä oli itsestäänselvyys, ettei tänne perusteltu Molotov-keskuksia hehkuttamaan neuvostouskoa. Nyt on Eurooppa-instituutteja yliopistojen ja korkeakoulujen jatkeena siellä täällä. Yliopistoma ailmalle ennen niin vieras kritiikittomyys paistaa kilometrien päähän. Toivottavasti hallituksen yliopistoille suuntaama tulevaisuuspaketti nostaa myös Eurooppa-keskustelun tasoa Suomessa.

Passini irtokannessa ärjyy siis yhä Suomen leijona. Siihenkö vain se kelpaa, suojaamaan eurooppalaista byrokratiaa kulumiselta?
Kirjoittaja on laitilalainen agronomi ja kanafarmari.