Ikuinen velkavankeus
ei ole oikeaa elämää

TS/Robert Seger<br />Jos tili näyttää pelkkää nollaa eli ihminen on varaton ei "ikuinen velkavankeus" kuitenkaan ole sen paremmin velkojan, velallisen kuin yhteiskunnankaan etu, muistuttaa kirjoittaja.
TS/Robert Seger
Jos tili näyttää pelkkää nollaa eli ihminen on varaton ei "ikuinen velkavankeus" kuitenkaan ole sen paremmin velkojan, velallisen kuin yhteiskunnankaan etu, muistuttaa kirjoittaja.

Marko Ekman vastusti kirjoituksessaan (TS 19.5.) lakiehdotusta jolla ulosottoon asetettaisiin ajallinen takaraja. Kirjoituksesta huokui pelko siitä, ettei velallinen maksaisikaan velkojaan, jos hän pitkän, 15-20 vuoden ulosoton jälkeen vapautuisi veloistaan. Asiahan ei ole niin yksinkertainen.

Jouduin itse työttömäksi pahimpana lama-aikana noin 10 vuotta sitten. Korkeista ansioistani johtuen sain hyvää työttömyysavustusta, samoin vaimoni, joka myös irtisanottiin "tuotannollisista ja taloudellisista syistä". Emme kuitenkaan halunneet jäädä laakereillemme lepäämään, vaikka se olisi taloudellisesti ollut helppoa. Perustimme yrityksen, jossa molemmat työskentelimme ja josta suunnittelimme saavamme elantomme tulevaisuudessakin. Siihen aikaan ei todellakaan ollut vapaita työpaikkoja ja oma yritys tuntui olevan ainoa mahdollisuus työllistää itsensä.

Luonnollisesti laitoimme säästömme ja omaisuutemme kiinni perustettavaan yritykseen. Aloimme painaa pitkää päivää ja teimme valtavasti työtä. Rahaa meille jäi vain murto-osa siitä mitä olimme saaneet työttöminä ollessamme. Siitä huolimatta olimme onnellisia ja nautimme työstämme.

Olimme alalla, jossa asiakkainamme olivat yksityiset kuluttajat. Ihmisillä oli entistä vähemmän rahaa käytettävissä edes kaikkein välttämättömimpään, joten myös meidän liikevaihtomme väheni niin paljon, että jouduimme muutaman vuoden jälkeen lopettamaan yrityksemme. Koska yritykselle jäi vielä velkoja joista me olimme loppujenlopuksi vastuussa, menetimme kaiken siihen mennessä ansaitsemamme. Ja vielä jäi runsaasti velkaakin.

Koska olimme menettäneet jo omaisuutemme eikä meillä ollut edes työtä, meidät todettiin varattomiksi.

Olemme siis varattomia ja työttömiä. Samalla olemme myös 40-50 vuotiaita, hyvin kouluttautuneita, terveitä ja työhaluisia. Velkamme (korkoineen) on jo kasvanut niin suureksi, ettei sen maksaminen kokonaan ilman lotto-voittoa ole mahdollista.

Tässä tilanteessa on vaikea motivoitua työntekoon. Valitettavasti meidän ei siis enää kannata mennäkään työhön, koska suurin osa tuloistamme menisi ulosottoon. Koko lopun ikämme. Eikä sekään riittäisi. Meiltä ei siis tulla enää saamaan penniäkään ulosoton kautta. Joten vaikka olemmekin ulosotossa, velkojamme eivät kuitenkaan tule saamaan meiltä enää mitään.

Asia voisi olla toisinkin. Jos tietäisimme, että velka joskus loppuu, meistäkin voisi tulla taas yhteiskunnalle veronsa ja maksunsa maksavia jäseniä. Jos meidän olisi mahdollista ja kannattavaa yrittää päästä työelämään, silloin myös velkojillamme olisi mahdollisuus saada edes osa saatavistaan.

Kun lasketaan kokonaiskustannukset, olen aivan varma, ettei "ikuinen velkavankeus" ole kenenkään, ei velallisen, velkojan eikä etenkään yhteiskunnan etu. Jos henkilön ei todellakaan kannata mennä työhön kohtuuttoman ulosoton vuoksi, joutuu yhteiskunta maksamaan hänelle työttömyyskorvaukset, asumistuet ja toimeentulotuet.

Sen sijaan jos voisi säädetyn ajan kuluttua vapautua ulosotosta ja siirtyä veronsa maksavaksi kansalaiseksi, hyöty yhteiskunnalle olisi varmasti mittava. Onhan parempi, että yhteiskunta saa veroina ym. maksuina tuhansia markkoja kuukaudessa, kuin se, että yhteiskunta joutuu maksamaan tuhansia markkoja.

Toivon, että eduskunta hyväksyisi lain, jolla ulosoton kestolle asetettaisiin takaraja. En pelkästään oman tilanteeni vuoksi, vaan ennen kaikkea siksi, että se olisi yhteiskunnan kannalta paras ratkaisu. Voin vakuuttaa, ettei meille ulosotossa oleville kannata olla kateellisia, vaikka ulosotto loppuisikin 15-20 vuoden jälkeen. Tämä "ikuinen velkavankeus" ei ole oikeaa elämää.
Entinen yrittäjä

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.