Soininvaaran
haasteet

Kv. Liisa Hyssälä

Jatkuvasti kuulee eri luukuilta terveisiä: töihin ei kannata mennä. Kelan virkailijat työkseen palvelevat asiakkaita, jotka lasketuttavat, onko taloudellisesti järkevää ottaa vastaan tarjottua työtä. Eduskunnassa jo kaksi aikaisempaa työministeriä, Jaakonsaari ja Mönkäre, ovat toistamasta päästyäänkin toistaneet: työnteko on aina joutenoloa kannattavampaa.

Näin ei käytännössä kuitenkaan ole. Uusi ministeri Filatov ei ole vielä esittänyt mitään ratkaisua kannustavuusongelmiin. Hallitus lupailee uudistuksia, mutta mitään ei tapahdu.

Nyt katseet kohdistuvat uuteen peruspalveluministeriin Osmo Soininvaaraan. Ainakin ennen hallitukseen menoaan hän on esittänyt varsin järkeviä ajatuksia työnteon kannattavuuden parantamiseksi.

Viimeistään nyt on huomattu, että talouskasvu ei yksin riitä takaamaan hyvinvointia kaikille. Päinvastoin. Nykyoloissa sitkeä työttömyys jatkuu. Monimutkainen sosiaali- ja työllistämistukien viidakko ei näköjään tue työhön menoa. Tarvitsemme useita samaan suuntaan vaikuttavia uudistuksia työmarkkinoilla, sosiaaliturvassa ja verotuksessa.

Kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle, ongelmat räjähtävät käsiin nykymenolla. Jo ennen tarvitaan muutoksia. Esimerkiksi kuntien sosiaali- ja terveydenhuoltoon tarvitaan seuraavan 5-10 vuoden kuluessa noin 65 000 ihmistä lisää paikkaamaan eläkkeelle jääviä.

Nykyiset työvoimapoliittiset tuet ovat sekavia, usein kilpailua vääristäviä ja tehottomia. Vaikka jo nyt on joillakin aloilla työvoimapulaa, työn tuottavuusvaatimukset ovat niin korkeat, etteivät työttömät niitä täytä.

Vähemmän tuottavan työn tekeminen tai työn antaminen on mahdollistettava nykyistä laajemmin. Näiden mallien rahoittamiseen löytyy rahaa, kun työttömyyden aikainen turva uudistetaan vaikka osittain passiiviturvasta aktiiviturvaksi. Tässä on Soininvaaralla näytön paikka. Pelkään, ettei kaksi vuotta ministerinä riitä tähän savottaan.

Tulonjakotilastojen mukaan Suomi on ollut näihin vuosiin asti varsin tasaisen tulonjaon maa. Meillä on ollut nopea taloudellinen kasvu, alhainen inflaatio, alhaiset korot. Samaan aikaan meillä on laajat toimeentulo-ongelmat ihmisten arkitodellisuuden tasolla. Toimeentulotukiasiakkaat, ylivelkaantuneet, maksuhäiriörekisterit ja ruokapankkijonot kertovat karua kieltä. Lisäksi monet sosiaaliset ja psyykkiset ongelmat ovat laajentuneet talouden kasvun aikana.

Nyt on pakko etsiä uusia tapoja tuottaa turvallisuutta sekä jakaa riskejä ja vastuuta. Esimerkiksi kotityö ja kotona tapahtuva hoivatyö ovat oikeata työtä, joka on otettava huomioon sosiaaliturvaa ja verotusta uudistettaessa.

Uudella positiivisella ajattelulla voidaan edetä kohti kansalaisyhteiskuntaa, jossa työ jakautuu nykyistä tasaisemmin ihmisten kesken. Julkisen vallan rooli vähenee ja verotuksen keventäminen on mahdollista.

Kirjoittaja on kansanedustaja (kesk) ja valtiovarainvaliokunnan sosiaali- ja työjaoston jäsen.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.