Esitutkinnan kohde on syytön, kunnes
tuomioistuimessa syylliseksi tuomittu

Tulliylitarkastaja Jukka Knaapin kirjoitus "syytettyjen" oikeusturvasta (TS 9.5.) oli niin järkyttävää luettavaa, että itse äskettäin poliisin pakkokeinojen väärinkäyttöä omakohtaisesti kokeneena kirjoitusta on pakko kommentoida.

Knaapi syyllistyy kirjoituksessaan merkittävään asennevirheeseen. Esitutkinnan kohde ei ole syytetty, vaan vasta epäilty. Esitutkinnan tarkoituksena on puolueettomasti selvittää epäillyn rikoksen kannalta oleellisia seikkoja, ottaen huomioon seikat sekä epäillyn puolesta että häntä vastaan. Tutkinnan päätyttyä syyttäjäviranomainen saamansa näytön perusteella päättää nostaako hän syytteen. Vasta tämän jälkeen epäillystä voi tulla syytetty. Syytön hän on edelleen, kunnes tuomioistuin tuomitsee hänet syyttömäksi tai syylliseksi.

Kun tulliylitarkastaja, itsekin esitutkintaviranomaisena kirjoittaa, että esitutkinta on suoritettava "tulosvastuullisesti" siten, että syylliset saadaan edesvastuuseen, laittaa hän yhtäläisyysmerkit sanojen epäilty, syytetty ja syyllinen välille. Tämä jos mikä osoittaa, että Martin Scheinin on enemmän kuin oikeassa huolehtiessaan esitutkintaviranomaisten kynsiin joutuneiden oikeusturvasta.

Esitutkintaviranomaisen kirjoitus "tulosvastuullisuudesta" kertoo omaa karmeaa kieltään. Mihin perustuu tämä "tulos-vastuullisuus", jonka Knaapi tulkitsee tarkoittavan sitä, että mahdollisimman moni epäilty tuomitaan? Ainakaan se ei perustu esitutkintalakiin, jossa nimenomaisesti huolehditaan tutkinnan oikeellisuudesta ja puolueettomuudesta.

Keskustelussa tulisikin erottaa toisistaan lain suomat valtuudet ja käytännön valtuudet. Nykyisessä lainsäädännössäkin viranomaisilla on valtuuksia, joissa epäillyn oikeusturva on näennäinen. Esimerkkinä tästä takavarikon kumoamisvaatimuksen "nopeutettu" käsittely, jolla ei kuitenkaan ole mitään merkitystä jos esitutkintaviranomainen valittaa päätöksestä. Mihin tarvitaan nopeutettua käsittelyä, jos sen lopputuloksella ei ole mitään merkitystä?

Lakiin perustuvia oikeuksia voidaan ohjata muuttamalla lainsäädäntöä. Vaikka laki määrittelisi viranomaisvaltuudet miten oikeudenmukaisesti tahansa, oleellisinta epäillyn oikeusturvan kannalta on se, mitä tapahtuu sitten jos ja kun lakia kuitenkin rikotaan.

Oikeusasiamies ei nykyisin voi puuttua vireillä olevaan asiaan. Pääosa pakkokeinoista vaatii oikeuden päätöksen, tai niistä voidaan ainakin jälkikäteen valittaa. Kuten Scheinin toteaa, tuomioistuin on näissä tapauksissa usein kumileimasimen asemassa. Jos tuomioistuin uskaltaa ottaa kantaa pakkokeinojen puutteellisiin perusteisiin, kuten meidän tapauksessamme useampaan kertaan kävi, ryöpyttää poliisi päätöstä julkisuudessa rajusti.

Knaapi todistelee esitutkintaviranomaisten toimien oikeellisuutta sillä, että yhtään virkamiestä ei ole asetettu syytteeseen toimien väärinkäytöstä. Kun syytteen nostaminen edellyttää pääsääntöisesti toisen esitutkintaviranomaisen suorittamaa tutkintaa, ei syytteiden määrää voitane pitää poliisin toimien oikeellisuuden mittarina. Sen sijaan poliisin toimia tutkiva apulaisoikeusasiamies on niin ylityöllistetty, että oma, poliisin esitutkintatoimia koskeva kantelummekin on ollut käsittelyssä jo kaksi vuotta.

Oikeusasiamies on näissä tapauksissa todella vaikeiden kysymysten edessä. Selkeisiin väärinkäytöksiin on tietysti puututtava. Toisaalta, varsinkin suurta julkisuutta saaneissa tapauksissa poliisin virheellisten toimien julkinen riepostelu vie poliisin aiheellisessa rikostutkinnassa kipeästi tarvitsemaa uskottavuutta ja arvovaltaa.

Esitutkintaviranomainen toimii virkavastuulla, mutta mikä on tämä vastuu käytännössä silloin, kun lakia rikotaan ja epäillyn oikeuksia loukataan perusteettomasti? Se, ettei ketään ole asetettu syytteeseen virkaoikeuksien väärinkäytöstä, kertoo lähinnä sen, että mitään vastuuta ei käytännössä ole olemassa.

Knaapin mukaan esitutkinta vaatii usein myös riskinottoa siitä, millaisia pakkokeinoja käytetään. Riskiin sisältyy aina myös riskinottajalle haitallisen lopputuloksen mahdollisuus. Käytännössä poliisilla ei nyt riskiä ole. Niin kauan kun virkamiehillä ei ole todellista riskiä virhearvioinneistaan, ei kansalaisilla ole riittävää oikeusturvaa.

Esitutkinnassa valtakunnallisesti rikolliseksi julistettu
Kalervo Nieminen
Nostokonepalvelu Oy

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.