Kirjoittajavieras-kolumni/Matti Paavola
Isoäiti

Isoäiti mielletään varsin usein keinutuolissa istuvaksi ja sukkaa kutovaksi harmaahapsiseksi naiseksi, joka asuu pienessä punaisessa tuvassa. Hän on mummo tai mamma, muitakin nimityksiä on. Hänen elämänsä katsotaan olevan järjestyksessä, hän voi vain olla tyytyväinen elämäänsä. Itse asiassa hän on tyytyväinen hyvin vähästä. Lämmin pirtti ja tarpeeksi ruokaa on hänelle kylliksi.

Kun edellä kerrottuun vielä lisätään, että tätä tyytyväiseksi todettua vanhusta käydään erityisesti tervehtimässä äitienpäivänä, on kuvaus lähes täydellinen. Nyyhkytarinana voidaan vielä kertoa jostakin unohdetusta vanhuksesta, jota ei käyty tervehtimässä edes äitienpäivänä.

Kun hänen majesteettinsa Elisabet II nousi valtaistuimelle vuonna 1952, suotiin hänen Elisabet-nimiselle äidilleen kuningataräidin arvonimi. Viime elokuussa kuningataräidin täyttäessä 99 vuotta hän oli median keskipisteessä nimenomaan isoäitinä.

Englannin kuningashuone on vuosien kuluessa tarjonnut median tekijöille runsaasti materiaalia, erityisesti pahennusta herättävää aineistoa. Häväistysjuttujen kiusaamassa kuningashuoneessa tuntuu kuningataräiti olevan yksi suosituimmista kuninkaallisista.

Kuningataräitiä suorastaan palvotaan Englannissa jonkinlaisena monarkian kantaäitinä. Hänen aurinkoinen hymynsä ja hänen monilukuiset upeat hattunsa ovat tulleet tunnetuiksi yli koko maailman. Hän on ilmeisesti tehnyt menestyksekästä työtä oman maansa ja oman perheensäkin hyväksi.

Kaikkien mielestä kuningataräitikään ei ole täysin rikkeetön. Hänen lempijuomansa on nimittäin gin & tonic. Se seikka, että mielijuoma on hyvin englantilainen, lieventää selvästikin tätä pikkupahetta. Toisaalta kuninkaalliset perinteet tällä alueella pehmentävät myös asiantilaa. Nauttihan kuningataräidin anoppi, kunnioitettu leskikuningatar Mary vanhoilla päivillään pullollisen portviiniä päivässä.

Oma äitini oli pari vuotta kuningataräitiä vanhempi. Hän seurasi tarkasti Englannin kuningasperheen elämää. Ei hän ollut mikään monarkian kannattaja, mutta saman ikäisen kuningataräidin esimerkki oli hänelle ilmeisen tärkeä. Yhtä asiaa äitini ei kuitenkaan oppinut. Hänen mielestään gin & tonic oli pahanmakuinen.

Olen monta kertaa miettinyt minkälainen isoäiti 93-vuotiaana kuollut äitini oli. Hän ei istunut keinutuolissa sukkaa kutomassa. Hän oli toisinaan selvästikin tyytymätön. Hän oli vielä vanhanakin hyvin seurallinen henkilö, joka halusi liikkua ihmisten parissa. Hänellä oli runsaasti omia mielipiteitä ja toivomuksia. Hän oli hyvin kiinnostunut lastensa ja lastenlastensa elämästä. Toisaalta hän oli myös monisärmäinen ihminen, joka kaipasi ympärilleen ymmärtäjiä.

Äitini mielipide oli selvä: "Ei minua tarvitse muistaa erityisesti äitienpäivänä. Kutsukaa minut luoksenne ja käykää luonani aina silloin tällöin. Haluan olla elämässä mukana."
Kirjoittaja Matti Paavola on Turun kaupungin terveystoimen eläkkeellä oleva hallintopäällikkö.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.