Voimaa Ville Valon
musiikista

Kolumnissaan (TS 3.5.) Leena Lander kieltää syyttävänsä Ville Valoa mistään ja silti syyttää. Alan ihmisenä luulisi hänen arvostavan taiteilijan vapautta ja ymmärtävän kielikuvia. Kaikkea ei tarvitse ajatella kirjaimellisesti.

Ymmärrän, että Leena Landerin pojan ystävän itsemurha on järisyttänyt koko Landerin perhettä. Jokainen tekee lopulta kuitenkin itse ratkaisunsa. Asioilla on aina monta puolta. Uskallan olettaa, että itsemurhaan päätynyt oli niin syvällä epätoivossaan, ettei hän löytänyt lohtua edes Valon musiikista. Näinkin voi ajatella.

Kappale "Join Me" on mielestäni upea "Romeo ja Julia -tarina". Voisimme siis arvostella Shakespeareakin kuoleman romantisoinnista. Entäpä sitten Saima Harmajan, Eino Leinon, Aleksis Kiven teokset tai Hugo Simbergin maalaukset? Mitähän tragedioita heidän työnsä ovat saaneet aikaan?

Olen itse saanut voimaa HIM-yhtyeen musiikista. On hienoa, että bändi on menestynyt kansainvälisesti. Olen kauan odottanut suomalaisten pääsemistä huipulle ulkomaisilla listoilla. Kun nyt olemme saaneet näin loistavan tähden antakaamme hänelle rauha tehdä työtään. Ville Valolla on vastuu tehdä hyvää musiikkia jatkossakin.
Vaude Ville

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.