Kuka rikastuu metsästä?

TS/Jonny Holmén<br />Kirjoittaja on laskenut metsäpalstan menoja ja tuloja ja kysyy kuka todellisuudessa omistaa Suomen metsät.
TS/Jonny Holmén
Kirjoittaja on laskenut metsäpalstan menoja ja tuloja ja kysyy kuka todellisuudessa omistaa Suomen metsät.

Metsän myynnistä pitäisi tulla rahaa. Parin hehtaarin metsäpalstastani osa hakattiin tyhjäksi, eli tehtiin ns. metsänhoidollinen avohakkaus (raiskio), ja loppuosa harvennettiin. Puuta kertyi suuret pinot.

Mittaukset tehtiin, ja puiden arvoksi todettiin 18 220 mk. Summa on paperikoneenkäyttäjän melkein yhden kuukauden palkka. Vasta viidenkymmenen vuoden kuluttua metsästäni voi odottaa samanlaista tiliä. Metsän edellinen hakkuu oli tehty 1920-luvulla niin perusteellisesti, että vasta nyt saatiin tukkipuita.

18 220 mk on bruttosumma. Siitä meni palkkakuluihin 5 400 mk ja vuodenvaihteen laskuihin 1 540 mk (metsätien kunnostus ja leimikon teko), omaisuustulovero vie 4 000 mk, ja lakisääteiseen metsänuudistukseen pitää varata 1 500 mk eli yhteensä 12 440 mk. Nettotuloksi jää 5 780 mk, joka ei ollenkaan korvaa niitä kuluja, joita palstanhoito on vuosien varrella vaatinut.

Olen pyrkinyt huolehtimaan metsästäni siten, että kasvu olisi mahdollisimman täysimääräistä. Jos metsää ei harvenneta, se tuottaa vain roskapuuta ja sitäkin hitaasti. Vuonna 1985 risusavottaan kului 1 050 mk. Vuonna 1991 ystäväni tuli avukseni harvennustöihin. Ruoka-, matka- ja tarvikekuluja maksoin 6 700 mk. Korkomenoja näistä tulee 5 prosentin mukaan 3 800 mk. Vuotuisia tiemaksuja on kertynyt 370 mk.

Yhteensä kulut nousevat 11 920 markkaan, mikäli laskusta jätetään pois 1) perintövero, erottamiskulut ja lainhuudatusmaksu (sain palstan perintönä vuonna 1984), 2) pinta-alaverotus alkuvuosilta, 3) polttopuiden kuljetus ja sirkkelöinti, 4) oman työn arvo, joka miltei kaksinkertaistaisi edellä lasketut kulut.

Jos nämä kustannukset otetaan huomioon, menetykseni metsänomistajana nousee vähintään 20 000 markkaan ilman, että pääomalle olisi laskettu korkoa. Lisäksi hieno palstani on pilattu moneksi vuodeksi. Uskoni Suomen metsäluonnon säilymiseen horjuu, ja toiveeni maaseudun pysymisestä asuttuna järkkyy pahasti. Näiden menetysten vastapainoksi olen saanut suuren määrän hylättyä pienpuuta, muutaman kuution verran hieman kaartuneita tukkipuiksi kelpaamattomia runkoja ja paljon hyötyliikuntaa raikkaassa ulkoilmassa.

Vastinetta vailla olen ollut pienen palstani osalta maksamassa suuren metsäyhtiön kymmenien miljardien ulkomaisia uskaliaita sijoituksia. Näistä fuusioista saattaa olla hyötyäkin, mutta mielettömältä tuntuu, että muutamat tietyt ammattiliitot suhteettomilla vaatimuksillaan horjuttavat talouselämää ja maksattavat satojen miljoonien markkojen vahingot jopa täysin ulkopuolisilla. Lopullisina maksajina ovat metsänomistajat ja Suomen luonto. Kuka todellisuudessa omistaa Suomen metsät?
Anton Meriö
Mat. aineiden lehtori

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.