Kansallisuuksien sekamelska on hyvä asia
Suvaitsemattomuus ahdistaa

TS/Arto Takala<br />Kansalaisuuksien sekamelska tuo väriä arkipäivään, huomauttaa kirjoittaja.
TS/Arto Takala
Kansalaisuuksien sekamelska tuo väriä arkipäivään, huomauttaa kirjoittaja.

Mielestäni Suomessa vallitsee suvaitsematon, rasistinen ilmapiiri. Lapsellisesti ja äkkijyrkästi olemme lähettämässä pakolaisia ja ulkomaalaisia työntekijöitä kotiinsa. Ei ymmärretä, että jos jotkut pakolaiset eivät itsestään riippumattomista syistä voi työskennellä Suomessa, on Suomessa runsas määrä ulkomaalaisia, jotka tekevät työtä yhteiskuntamme eteen, esimerkiksi kansallisessa ylpeydenaiheessamme Nokiassa. Luultavimmin pakolaiset ovat puolestaan kokeneet sellaisia traumoja, ettei niistä ihan viikossa toivukaan.

Vaikka suomalaisia on ulkomailla noin miljoona, emme silti halua vastaanottaa ulkomaalaisia omaan maahamme. Itsekästä, toisin kuin professori Pekka Pihlanto 26.4. TS:n yleisönosastolla väitti. Hänen mukaansa suomalaiset kun ovat epäitsekästä kansaa, ehkäpä maailman epäitsekkäimpiä otuksia.

Pihlanto perusti mielipiteensä siihen, että Suomeen tulee paljon itsekkäitä ulkomaalaisia nuoria miehiä anoen turvapaikkaoikeutta. Kumma kyllä, itse näen päivittäin kovastikin kaiken ikäisiä ulkomaalaisia. Tosin en osaa sanoa, ovatko he pakolaisia, käyvätkö he töissä, ym. yksityiskohtia. Vähän vaikea tehdä johtopäätöksiä vain ulkonäön perusteella. Joskus tuntuu kuitenkin, että ovatpa he sitten miehiä, naisia, lapsia tai vanhuksia, he ovat Suomessa melkein yhtä suuressa vaarassa kuin kotimaassaan. Ainakaan henkisesti heillä ei varmaankaan ole helppoa.

Suomalaisena naisena epäilen vahvasti myös suomalaisten miesten "naiset ja lapset ensin" -periaatetta, jota Pihlanto kovasti suitsutti. Ei tarvitse kuin lukea päivän sanomalehti saadakseen käsityksen siitä, miten valitettavan usea suomalaisisä vaimoaan ja lapsiaan kohtelee. Tai seurata, kuinka lapset saavat hypätä yömyöhään saakka kaupungilla ja ryypätä ja rellestää niin paljon kuin sielu sietää, että äiti ja isä saisivat viettää perjantai-illan rauhassa. Joskus mieleen juolahtaa, miten paljon suomalaiset todella välittävät toisistaan?

Lapset tarvitsevat aikuisten ohjausta ja rajoja - välillä tarvittaessa kovemmallakin kädellä. Vanhempien tehtävä ei ole olla lapsille kaveri. Kodissa täytyy vallita hierarkia, jossa vanhemmat ovat korkeimmalla tasolla. Ehkä tässä suhteessa meillä olisi muista kulttuureista jotakin opittavaa. Ei tarvitse mennä kuin Keski-Eurooppaan, niin kuri on huomattavasti tiukempi kuin Suomessa.

Usein korostetaan myös länsimaisten ihmisten, erityisesti naisten, vapautta. Haluaisinkin kysyä, että mitä tämä vapaus oikeastaan pitää sisällään?Vapautta ryypätä ja rällästää? Esimerkiksi islamin uskosta puhuttaessa muistetaan aina mainita, kuinka se riistää naiselta vapauden pukemalla hänet kaapuun. Minusta taas tuntuu, että länsimainen nainen pikemminkin on kulttuurinsa vanki.

Kaikkien tulisi mahtua samaan muottiin. Vain ulkoinen on tärkeää. Tärkein, ihmisen sisin, menettää merkitystään. "Ilmaiset itseäsi vaatteittesi kautta" on nykyajan muotislogan - niin kuin ei persoonallisuuttaan muulla tavalla voisi ilmaista! Esimerkiksi nuoret naiset sisäistävät hyvin varhaisesta iästä lähtien yhteiskunnassamme, että ulkonäkö ja pukeutuminen ovat erittäin tärkeitä asioita yrittäessäni saavuttaa toisten hyväksyntää. Sen sijaan, että he kehittäisivät henkisiä ominaisuuksiaan, he keskittyvät fyysisiin.

"Eri kulttuurien yhteiselämä edellyttää kaikilta osapuolilta toisten näkemysten tuntemista ja kohtuullisia kompromisseja", Pihlanto päättää kirjoituksensa. Tässä kohdin olen aivan samaa mieltä. Usein kuitenkin on niin, että ulkomaalaiset hyväksytään juuri niin kauan, kuin he käyttäytyvät kuten me käsitämme oikeaksi tavaksi käyttäytyä.

Tämän Pihlantokin myöntää kirjoittaessaan "Suomalaiset tarkkailevat niin omien kuin muiden käyttäytymistä ja tekevät johtopäätökset havaintojensa mukaan". Ja suomalaiset todella tarkkailevat ja töllöttävät, jos joku on vaikkapa erivärinen kuin me! Siitä annettakoon meille täydet pisteet. Olemme tarkkaavaisia ihmisiä.

Minua joka tapauksessa ahdistaa tämä suvaitsemattomuus Suomessa, sillä itse pidän kansallisuuksien sekamelskasta, se tuo väriä arkipäivään! En näe siinä mitään pahaa, ja itse asiassa olisi suomalaisillekin terveellisempää sekoittua välillä oikein kunnolla! Ehkä rotumme näin jalostuisi edelleen.
Värikkäämmän Suomen puolesta