Pakolaiskeskustelun
ajatusmallit

Usein pakolaiskeskusteluja seuratessa törmää mielipiteeseen, että nuorten miesten on jotenkin moraalisesti väärin paeta sortoa tai huonoja oloja - puhutaan siitä, että miksi maasta eivät karkaa naiset, lapset ja vanhukset vaan parhaassa iässään olevat nuorukaiset.

Huonoista oloista ei ole välttämättä helppoa karata. Se saattaa vaatia hyvää fyysistä kuntoa, sosiaalista sitoutumattomuutta ja rohkeutta lähteä tuntemattomaan. Monella vanhemmalla ei ole näitä ominaisuuksia, eikä siten sitä mahdollisuutta lähteä pois.

Sen sijaan, että katsotaan pahalla niitä, jotka ovat onnistuneet lähtemään ja olisivat fyysisesti kykeneviä osallistumaan maissa käytäviin taisteluihin on kysyttävä, että mikä velvollisuus heillä on osallistua järjettömään itsetuhoiseen toimintaan. Vastauksen tulisi olla ilmeinen.

Jos pakolaisia vastaanottavilla mailla kuitenkin on huoli siitä, että pakolaiset eivät ole naisia, lapsia ja vanhuksia, niin sen huolen ei pitäisi purkautua pakoon kyenneiden syyllistämiseen ja avun kieltämiseen vaan oikeaan huoleen myös niistä ihmisistä, joilla ei ole fyysisiä, sosiaalisia tai henkisiä resursseja paeta niitä huonoja oloja, jotka ovat saaneet nuo pakoon kykenevät ihmiset lähtemään kotiseuduiltaan.

Jos nuoren miehen elämä kotiseuduillaan on sietämätön, niin se että koko hänen perheensä ei ole kyennyt samaan lähtöön kuin hän ei tarkoita, että heidän asemansa olisi sen parempi - mutta samaan aikaan se, että heidän asemansa ei ole hyvä ei tarkoita, että kyseisen nuorukaisen avunpyynnön hylkäämällä noiden muiden avuntarvitsijoiden asema siitä yhtään paranisi.

En näe mitään moraalisesti suotavaa käytöksessä, jossa apu kielletään joltakulta sen takia, että joku toinenkin kärsii. Ja täysin naurettaviksi tuollainen periaate nousee siinä tilanteessa, jossa yhden avunpyynnön tuolta pohjalta evättyämme emme kuitenkaan kohdista säästämiämme resursseja noiden muiden huono-osaisten hyväksi.

Tuonkaltaisesta ajattelusta paistaa läpi epätoivoinen yritys osoittaa toimettomuutemme olevan moraalisesti perusteltua - kuitenkin pieni sisäinen tutkimus osoittaa miten huonosti kyseiset ajatusmallit sopivat yleisiin hyväksymiimme moraalisiin periaatteisiin. Herää väistämättä kysymys siitä miten rehellisiä me olemme itsellemme ja muille toimintamme oikeista motiiveista?
Marko Halonen
Filosofian, kehitysmaatutkimuksen
ja taloustieteen opiskelija
Turun yliopisto