Bisneksen tulo yliopistoon vaatii
pelisääntöjen tarkistusta

TS/Antti Laitinen<br />Jo tänä vuonna olisi lisäbudjetilla ohjattava voimavaroja korkeakoulujen perusopetukseen, Liisa Hyssälä esittää. -John Goddard ja rehtori Keijo Virtanen selostivat maaliskuussa Turun yliopiston kansainvälisen arvioinnin tuloksia.
TS/Antti Laitinen
Jo tänä vuonna olisi lisäbudjetilla ohjattava voimavaroja korkeakoulujen perusopetukseen, Liisa Hyssälä esittää. -John Goddard ja rehtori Keijo Virtanen selostivat maaliskuussa Turun yliopiston kansainvälisen arvioinnin tuloksia.

Turun yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan Alumni-ryhmä on kokoontunut pääkaupungissa muutaman vuoden ajan. Ryhmä koostuu Helsingissä töissä olevista tiedekunnan kasvateista ja yliopistomme edustajista. Juuri hiljattain tavatessamme, huolen aiheena oli rahoitus. Perusopetukseen on saatava lisää voimavaroja. Yliopistot on ajettu ahdinkoon, kuten artikkelissa perusrahoituksen tilasta (TS 31.3.) todettiin.

Jo silloin, kun itse olin Turun yliopistossa tutkijana ja opettajana 1990-luvun alkupuolella, taistelu rahoista oli kovaa. Silloin luotiin huippuyksikköpolitiikka. Omaankin työpaikkaani tuli yleislääketieteelle palkinto: lääketieteellinen opetus, joka uudistettiin, sai tämän huomion. Tuntui mukavalta saada tunnustusta, kun kehittämistyöhön oli panostettu. Palkintoja on siitä pitäen jaettu, ja se on aiheuttanut paljon närää. Olen itsekin alkanut katsoa asiaa "laitoksen ulkopuolelta".

Yksittäiselle osastolle nimitys on tietysti hieno asia. Se pääsee julkisuuteen ja saa myös lisää rahaa. Laitoksen muut osastot tai tiedekunnan muut laitokset eivät useinkaan ole ilahtuneita. Uutta jaettavaa kun on kireässä tilanteessa löydetty lähinnä tulonjaon painopisteitä muuttamalla.

Yliopistoissa on ollut ongelmia yhdistää perinne ja bisnesajattelu. "Vanhanaikaiseen sivistysyliopistoon" ei liene paluuta, joten perinteen ja uusien haasteiden välille on löydettävä tasapaino.

Suomalaiset yliopistot ovat innostuneita hankerahoituksesta. EU-rahaa haetaan erilaisiin projekteihin, mikä tietysti tarkoitus onkin. Näiden hankkeiden ongelmana on vain se, etteivät ne liity perusopetukseen. Yliopisto sitoo rahoituksen myötä hankkeisiin tilojaan ja voimavarojaan - ja se on lähes kaikki pois opetuksesta ja vapaasta tutkimuksesta.

Tutkimusrahaa on alettu hakea yliopistojen ulkopuolelta. Se on ollut välttämätöntä: toimintamäärärahat olivat vuonna 1998 vuoden 1991 tasolla. Vuosikymmenessä ne ovat laskeneet maisterin ja tohtorin tutkintojen yhteismäärää kohti 28 prosenttia! Talouskasvun aikana on ollut suhteellisen helppo saada ulkopuolisia tahoja kiinnostumaan rahoituksesta. Joskus hyvin keskinkertaiseen tutkimukseen, ainakin jos kyseessä on ollut oikea ala.

Koulutusaloittain tarkastellen eniten ulkopuolisia varoja ovat saaneet teknilliset- ja lääketieteet. Yksin Nokian tutkimuspanos on todella huomattava. Yhteensä yritysten tutkimus- ja kehitysmenot olivat viime vuonna yli kaksinkertaiset verrattuna julkisen sektorin panostuksiin.

Mihin nämä sitten johtaa? Yliopistoilta kuuluu äänenpainoja, joiden mukaan ulkopuolinen rahoitus ja maksettujen tutkimusten rahoitus uhkaavat yliopistojen itsenäisyyttä. Samoin ajatellaan, että tutkimusrahoituksen painottuminen voimakkaasti tieteen teknologiapuolelle, ei ole pitkän päälle hyväksi Suomelle. Tarvitaan myös muita aloja. Humanistit valittavat rahan ja arvostuksen puutetta. Meidän on kehitettävä myös niitä aloja, jotka edistävät laaja-alaisesti yhteiskunnan kehittämistä. Tarvitaan humanistien näkemystä ja yhteiskuntatieteilijöiden analyysia ajasta.

Bisneksen tulo yliopistoon vaatii pelisääntöjen tarkistusta ja eettistä keskustelua. Mitkä tutkimukset ovat julkisia, milloin tulokset voi salata rahoittajan toiveiden mukaisesti? Nykyisin tutkinnot ovat tuloksen mittari, jonka avulla taistellaan rahoituksesta. Koulutuksen laatua on vaikea kattavasti mitata. Niinpä myös väitöskirjojen taso on kirjava.

Osajulkaisuväitöskirjoissa, joiden artikkelit on julkaistu kansainvälisissä tiedelehdissä, on yleensä laatu korkea. Tarjonta lehtiin on niin suuri, että on varaa valita parhaimmat artikkelit. Lehtien välillä on tietysti laatueroja. Miten voidaan taata korkea laatu tutkimuksissa, kun laitos tai tiedekunta on itse hyväksymässä väitöskirjoja ja rahoitus on riippuvainen määrästä ei laadusta?

Jatkotutkimusta ei voi tehdä, elleivät yliopistot pysty pitämään yllä tarpeeksi korkeatasoista opetusta. Pelkkä maisterin titteli ei riitä, koulutuksen on oltava laadukasta. Maamme tulevaisuus riippuu väestön koulutustasosta, nyt on määrän lisäksi alettava kiinnittää huomiota laatuun.

Eduskunnan on otettava vakavasti yliopistojen huoli. On löydettävä yhteinen tahtotila maamme koulutuksen pelastamiseksi. Jo tänä vuonna olisi lisäbudjetilla ohjattava voimavaroja korkeakoulujen perusopetukseen. On vaara, että tulevaisuudelta putoaa pohja pois.
Liisa Hyssälä
kansanedustaja (kesk)
tohtori Turun yliopistosta
Turun yliopiston neuvottelukunnan jäsen