Kirkon kulmalta -kolumni
Jani Heiskanen
Ei pelkästään leivästä

Mikäs on suomalaisen miehen perustarve? Vihjeeksi voin vielä antaa, että vastaus ei ole kalastus. Niin ja naisetkin tuntevat kyseessä olevan ilmiön, mutta silloin asiaan alkaa tulla uusia ulottuvuuksia.

Taidat tietää jo, että puhun nälästä. Miesten "Minua hiukoo, mitäs olet laittanut ruuaksi?", "Kävitkö kaupassa?" -toteamukset voisi korvata naisten vastaavilla: "Minulla ei ole mitään päälle pantavaa" tai vaikka "Tarvitsen uuden hameen."

Nälkää on siis monenlaista, eikä se aina liity materiaan. Aamoksen kirjassa mainitaan: "Koittaa aika - sanoo Herra Jumala - jolloin minä lähetän maahan nälän. En leivän nälkää, en veden janoa, vaan Herran sanan kuulemisen nälän."

Työssäni nuorten parissa olen huomannut, että heidänkään nälkänsä ei aina liity hampurilaisiin, ranskalaisiin, makaroniin tai pitsaan, jotka näyttävät heille kyllä toisaalta maistuvan.

Nuorten nälkä voi olla myös henkistä. Nuoret haluavat turvallisuutta ja onnistumisen kokemuksia edes hetkeksi. Voimmeko me aikuiset sitten antaa heille tähän nälkään syötävää?

Miten sitten voisimme taata onnistumisen kokemuksia lapsillemme ja nuorillemme. Olemmeko tarjonneet heille turvallisen ympäristön? Jos emme, niin mistä he sen sitten löytäisivät?

Olen kokenut, että seurakunnan leireillä nuorille voidaan tarjota television, tietokoneen tai päihteiden sijaan arkipäivän haasteita, tavallisia yhdessä olemisen ja tekemisen hetkiä.

Kaikki ei kuitenkaan käy vain sormia napsauttamalla tai nappia painamalla, vaan asian eteen täytyy tehdä työtä aivan kuten parisuhteessa tai yleensä ihmissuhteissa. Tarvitaan aikaa toiselle ja luottamuksellinen ilmapiiri. Hyvästä leiristä kertoo leiriläisistä aistittava hyvän olon tunne ja syntynyt yhteishenki. Erään rippikouluikäisen toteamus oli: "Näin hauskaa mulla ei ole ollut selvinpäin pitkään aikaan."

Onnistuneen leirin jälkeen paluu arkeen koittaa. Samat kaverit, tuttu koulu, turvattomuuden tunne. Olen usein miettinyt miten leirien turvallisen tunteen saisi koettua ja välitettyä myös täällä kaupungissa.

Tänä keväänä Raision seurakunta aloitti KulttuuriKlubi-illat. Idea lähti juuri leirityöstä. Haluamme tarjota nuorille esiintymiskanavan ja sitä kautta onnistumisen kokemuksia.

Nuorista on koottu ryhmä, joka suunnittelee ja toteuttaa kerran kuukaudessa pidettävät teemaillat. Huumorin käyttökään ei ole kiellettyä: viimeksi kokoonnuimme juntti-iltamiin. Ilta päättyy leirien tavoin iltahartauteen.

Hartauden vapaaehtoisuudesta huolimatta olemme huomanneet kaikkien haluavan osallistua siihen. KulttuuriKlubista on tullut suosittu juttu nuorten keskuudessa.

Mitä jos nälkä ei lähdekään? Pitääkö nälällä olla elokuvien kaltaisesti onnellinen loppu? Syödä voi kyllä liikaa, mutta kylläisyys ei koskaan ole pysyvä olotila. Tämä tulee muistaa nuortenkin kohdalla, turvallisuuden ja onnistumisen tunteita tarvitaan aina uudelleen.
Kirjoittaja Jani Heiskanen on Raision seurakunnan nuorisotyönohjaaja.