Ihminen puuttuu
leluista

Pieni poika kaivoi leluvarastostani aina ensimmäiseksi moottoripyöräilijän, joten päätin ostaa hänelle sellaisen syntymäpäivälahjaksi. Vasta ostettuani huomasin oleellisen eron: ajaja puuttui.

Tutkittuani hyvän tovin lelukaupan varastoa hämmästykseni muuttui harmin kautta kiukuksi. Menin kysymään myyjältä, löytyisikö runsaasta kummajaisten joukosta ainuttakaan normaalin ihmisen näköistä olentoa.

Ei löytynyt, tai jos löytyi, mukana pakkauksessa oli kovan luokan ase!

Leluilla tehdään juuri sitä, mihin ne inspiroivat. Omalta osaltaan lelut muokkaavat lapsen kehitystä, käsitystä ympäröivästä maailmasta jne. Miksiköhän yksinäisiksi todetuista, nykyisenkaltaisilla leluilla leikkivistä lapsistamme kasvaa tunteettomia, vailla empatiaa olevia nuoria ja aikuisia? Eikö olisi syytä vihdoinkin ryhtyä soveltamaan laaja-alaisesti elävään elämään monien tutkimusten yhteneväisiä tuloksia.

Minä, äiti, isoäiti, lastenohjaaja, lastenkirjailija olen asiakas. Kieltäydyn ostamasta tarjolla olevia kammotuksia. Vaadin enemmistöksi normaaleja, eri ikäisiä ihmisiä varustettuna tavallisen elämän tavaroilla: reppu, kamera, kiikari, teltta, vene, kanootti, kalastusvälineet jne. elämän eri aloilta.

Mitä te muut asiakkaat vaaditte? Kertokaa se lelukauppiaalle, että hänkin alkaisi vaatia tukkuportaalta, että tukkuporras alkaisi vaatia valmistajilta. Niin se menee.

Meidän ei pidä hyväksyä nykyisen kaltaista yksipuolisuutta, ei alistua eikä luovuttaa. Kyse on lapsestasi.
Marjukka Laurila