Kesätyöjärjestelmä
kaipaa uudistamista

TS/Harri Pälviranta<br />"On luonnollista, että työnantajat palkkaavat mielellään joko tuttuja henkilöitä tai vanhoja työntekijöitään, mutta kyseinen menettely tekee kesätyöjärjestelmästä jähmeän ja epäreilun", kirjoittaja toteaa.
TS/Harri Pälviranta
"On luonnollista, että työnantajat palkkaavat mielellään joko tuttuja henkilöitä tai vanhoja työntekijöitään, mutta kyseinen menettely tekee kesätyöjärjestelmästä jähmeän ja epäreilun", kirjoittaja toteaa.

Valtiotieteiden opiskelija etsii töitä: minulla on hyvä kielitaito ja harrastan musiikkia, urheilua ja partiota. Olen suorittanut kansainvälisen ylioppilastodistuksen, englantilaisen filologian perusopinnot yliopistossa, musiikkiopiston 3/3-pianotutkinnon ja Nuorten Akatemian diplomin, sekä toiminut useita vuosia ryhmänohjaajana partiossa ja seurakunnassa.

Kesätyömarkkinoilla nämä meriitit ovat arvottomia. Ansioluettelo kaipaa jotain, mitä kutsutaan työkokemukseksi. Sen sanotaan olevan tae hakijan aktiivisuudesta ja oma-aloitteisuudesta.

Todellisuudessa työkokemus on työhönottajan kaipaamia konkreettisia faktoja, joiden perusteella karsitaan suurta hakijamäärää - mutta se ei välttämättä kerro hakijasta mitään. Monet työtehtävät eivät vaadi erityistä kouluttautumista, vaan ratkaisevia ovat juuri edellä mainitut henkilökohtaiset ominaisuudet. Vain työhaastattelussa voidaan valita tehtävään parhaiten soveltuva henkilö.

Erityisosaaminen tarkoittaa useimmiten kokemusta kassankäytöstä ja tarjoilusta, mutta miksi sellaiseksi ei lasketa esimerkiksi nuortenleirien suunnittelua, organisointia ja toteuttamista? Myös kielitaito ja kansainvälinen kokemus jäävät sellaisinaan täysin huomiotta kioskinmyyjää tai kahvilatyöntekijää palkattaessa.

Seurauksena työhaastatteluun tulevat valituiksi eniten lattian luutuamisessa ja kuppien kantamisessa harjaantuneet - pätevimmät - nuoret, kun taas muuten ahkerat, opiskelussa ja harrastustoiminnassa ansioituneet jätetään nuolemaan näppejään kesä toisensa jälkeen. Toinen, vieläkin yleisempi vaihtoehto on, että työn saa tutun lapsi tai edellisen kesän työntekijä. Molemmat kiilaavat kielitaitoisen valtiotieteiden opiskelijan ohi, silloinkin, kun tämä vakuuttaa oppivansa työtehtävät nopeasti ja olevansa valmis aloittamaan vaikka heti.

Näyttää siltä, että on muodostumassa uusi syrjäytyneiden ryhmä nuorista, joille arvokkaan työkokemuksen hankkiminen tuntuu mahdottomalta. Itse olen asunut pienellä paikkakunnalla, jossa ainoa mahdollinen kesätyö on ollut mansikanpoiminta tai seurakunnan leirinohjaajan tehtävät. Vuosi vuodelta työnhaku tuntuu toivottomammalta sen ensimmäisen, "todellisen" työkokemuksen puuttuessa. Vaikka opiskelija kipeästi tarvitseekin töistä saatavaa palkkaa, pelkästään kesän lopussa saatavan työtodistuksen arvo on rahassa mittaamaton.

Viimeisenä kolmena vuotena olen aloittanut kesätyön etsimisen ajoissa tammikuussa, soittanut kymmeniä puhelinsoittoja ja lähettänyt saman määrän kirjallisia hakemuksia, onnistumatta kuitenkaan yrityksessäni.

Kun yhteiskunnassamme työkokemuksen arvostus jatkuvasti kasvaa mitä erilaisimmilla aloilla, työkokemusta onnistuvat hankkimaan yhä useammassa tapauksessa ne, joilla sitä jo ennestään on, tai ne, joilla on suhteita. On luonnollista, että työnantajat palkkaavat mielellään joko tuttuja henkilöitä tai vanhoja työntekijöitään, mutta kyseinen menettely tekee kesätyöjärjestelmästä jähmeän ja epäreilun.

Kuten muussakin työllisyyspolitiikassa, myös kesätöiden suhteen tarvitaan uusia ratkaisuja, joiden avulla työn hakeminen tehdään kannattavaksi. Toinen vaihtoehto, sosiaalituella eläminen, alkaa vaikuttaa liiankin houkuttelevalta, kun kuukausien vaivannäkö on taas kerran ollut turhaa.

Työntekijöiden kierrättäminen pitää lopettaa ja tarjota mahdollisuus uusille, mahdollisesti jopa entistä paremmille ehdokkaille. Yrittäminen ja aktiivisuus on nostettava uudelleen kunniaan, ja työnantajien on harkittava monipuolisempia kriteereitä valinnan perustaksi.
Niina Pulkkinen
Opiskelija