Tonttien talvisia jätöksiä
ei saa haravoida mereen

Kai Aulio<br />Ympäristönsuojelua tarkoittavat säännöt koskevat myös vesistöjä. On turha valittaa limaisista levälautoista niin kauan kuin rantoja pidetään kaatopaikkoina, toteaa kirjoittaja.
Kai Aulio
Ympäristönsuojelua tarkoittavat säännöt koskevat myös vesistöjä. On turha valittaa limaisista levälautoista niin kauan kuin rantoja pidetään kaatopaikkoina, toteaa kirjoittaja.

Taas on meneillään aika, jolloin rannikkoa koettelee joka kevät toistuva ilmiö: laajat kaisla- ja roskalautat seilaavat merivirtojen kuljettamana edestakaisin kapeissa salmissa. Tonttien talviset jätökset on haravoitu mereen.

Aivan äsken usean kymmenen neliön roskalautta oli tarttunut kalaverkkoni merkkeihin ja veneen kiinnityspoijuun. Hikoilin sen purkamisessa ainakin tunnin. Lautan sitkeys johtui siitä, että kaislakuormaan oli sekoitettu uskomaton määrä mantereen tuotetta: oli runsaasti tuoreita oksia, ruohoa, nauloja törröttäviä lankun pätkiä, puoliksi palaneita nuotion jätteitä, muovia jne. Minulla ei ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia vetää roskaa maille, kuten olin joskus aiemmin tehnyt, vaan jätekuorma jatkoi purjehtimista kohti aavaa.

Toinen näytös: Kolmen tunnin kuluttua havahduin siihen, että iltapäivällä yltynyt tuuli oli palauttanut lautan pyydyksieni jatkeeksi. Arvaatte oikein, jäteruuhkaa uudelleen purkaessani omistin muutaman laadukkaan sanan ahkeralle tontin siistijälle, kuka hän sitten onkin.

On luultavaa, että tontin omistaja ei ole tarkoittanut omaa rantaansa roinan pysyväksi säilytyspaikaksi, vaan luottanut siihen, että virta vie sen jonkun muun kiusaksi. Se on merkitykseltään yhtä kuin jos maalla kippaisi jätekuorman suoraan naapurin portin pieleen.
Kosti Hongisto
Sauvo