Kirjoittajavieras Timo Teinonen
Oopiumia
kansalle

Juha Siltala on vertaillut 1800-luvun jälkipuoliskon elämää ja elämänkatsomusta nykyaikaan. Suomalaisella ei ole enää samassa määrin elämää kannattavia aatteita ja ihanteita, jotka antaisivat elämälle tarkoituksen ja mielekkyyden.

Aate tai ihanne antoi 1800-luvulla motiivin ponnisteluille ja kieltäymyksille paremman tulevaisuuden puolesta. Nykyään ihmiseltä puuttuu toivo paremmasta huomisesta. Vain tämän päivän onni ja hyvinvointi on todellista. Kuten pienellä lapsella: elämää hallitsee välitön mielihyväperiaate.

Aate auttaa ihmistä näkemään, että oman voiton saavuttamistakin tärkeämpää on oikeanlainen elämä. Tärkeämpää kuin päästä pitkälle on kulkea oikeaan suuntaan.

Otsikolla Terveyttä ja terrorismia Maija-Riitta Ollila kirjoitti Turun Sanomien kolumnissaan yleistyneestä moraalirelativismista. Ei ole objektiivista hyvää ja pahaa, oikeaa ja väärää. On vain erilaisuutta ja erilaisia näkemyksiä.

29 vuotta sitten ylioppilaskirjoitusten aineaiheena oli "Jokainen tulee uskollaan autuaaksi". Ajatus on oikea siinä mielessä, että usko on aina henkilökohtainen asia. Kukaan ei tule autuaaksi vanhempiensa uskolla eikä kirkkoon kuulumalla.

Tavallisesti ajatukseen liittyy kuitenkin relativismi uskonnon alueella: ei ole oikeaa ja väärää uskoa. Tällainen näkemys saattaa hyvinkin soveltua nykyihmisen tapaan mennä mukaan mitä erilaisimpiin uskomuksiin. Se antaa kuitenkin mahdollisimman väärän kuvan perinteisistä uskonnoista, erityisesti kristinuskosta.

Uskonlahkojen joukkoitsemurhat viimeistään osoittavat, ettei mikä tahansa usko voi olla yhtä oikea. Mikä tahansa usko ei tee autuaaksi.

Nokian karismaattinen kristillisyys on joutunut suurennuslasin alle. Kirkkoherra Markku Koivisto on puolustautunut toteamalla, että kirkossa saa näköjään epäillä mitä vaan, vaikka helvetin olemassaoloa, mutta liiasta uskomisesta tukistetaan.

Kaikenlainen bailailu ja sekoilu on muodissa. Mutta jos joku intoutuu irrottelemaan hengellisessä tilaisuudessa, uskonnollisissa merkeissä, se onkin yhtäkkiä vaarallista ja sairasta touhua. Viinasta saa kyllä juopua, mutta hengestä ei.

Suoritetun tuoreen kyselyn mukaan turkulaiset pitävät vähiten tärkeinä kirkon työmuotoina raamattutyötä ja evankelioimista. Tärkein työmuoto on hautausmaiden hoito.

Onko suola todellakin käynyt näin mauttomaksi? Eikö juuri tänään tarvittaisi sanomaa elämän perimmäisestä arvosta ja tarkoituksesta?

Suomen Lääkärilehdessä ortodoksien arkkipiispa Johannes kirjoitti ortodoksisen perinteen terveysohjeista. Hän kertoi että kristillinen käsite "pelastus" tarkoitti alkukielessä toipumista, terveeksi ja ehjäksi tulemista.

Marxin mukaan kristinusko on oopiumia kansalle. Tämän oopiumin ero oikeisiin huumeisiin on sama kuin pelastumisen ja hukkumisen, elämän ja kuoleman.

Hyvinvointivaltion puolustaminen on ajankohtainen haaste. Pelkkä taloudellisten tukien turvaaminen ei kuitenkaan riitä. Yhteiskunta tarvitsee perustakseen myös kestäviä arvoja.
Kirjoittaja on tarvasjokilainen terveyskeskuslääkäri.