Kirjoittavieras Mikko Immonen
Ahtisaaren
optio-ohjelma

Mistä on kysymys, kun Ahtisaari ei kykene vastustamaan mahdollisuutta päästä Elcoteqin optio-ohjelmaan ja Lipponen on jättänyt kertomatta omistamansa yhtiön osakesalkun sisällöstä?

Onko koko kansa ja päättäjät etunenässä hurahtaneet lopullisesti noususuhdanteen suosituimpiin kansallisiin ajanvietteisiin: optiolottoon ja osakeveikkaukseen? Onko enää ketään, joka voisi omallakin esimerkillään kehottaa varovaisuuteen tilanteessa, jossa 80-luvun lopullakin tutuksi tulleet tunnusmerkit ovat taas totta. Vai pitäisikö lähteä politiikan johtotähtiemme saattamina jonottamaan osakkeita ja elämään kuplassa niin kauan kuin vielä voimme.

Ahtisaarella oli aiemmin ihailtavankin kriittinen kanta, kun keskustelu optioista ja niiden oikeutuksesta heräsi. Moneen otteeseen Ahtisaari tuomitsi optioiden ottajat ahneudesta ja öykkäröinnistä. Ahtisaaren aiemmat henkilökohtaiset ratkaisut vaikuttivat aidon solidaarisilta, mm. omasta palkastaan osan antaminen työttömien toimintaan teki ainakin minuun syvän vaikutuksen.

Nyt kuitenkin kaikki on toisin. Ahtisaari on vasta aloittanut Elcoteqin hallituksen jäsenenä, mutta mikään ei estänyt häntä liittymästä jälkikäteen mukaan yhtiön optiojärjestelyyn. Pahaan ristiriitaan ajautuvat Ahtisaaren etiikkaa penäävä aiempi kritiikki ja itse teot. Parhaillaan käydään TES-neuvotteluja työntekijöiden työoloista - ja ehdoista. Muiden muassa paperialan työntekijät haluaisivat osansa siitä menestyksestä, johon he ovat oman panoksensa työntekijöinä antaneet.

Työntekijöiden sanotaan vaativan sellaista, mikä ei heille kuulu. Ahtisaaren esimerkistä puolestaan voimme päätellä, ettei optioiden vastaanottaminen ainakaan edellytä mitään historiaa suhteessa kyseiseen yritykseen. Ahtisaari ei röyhkeydellään ainakaan helpota Paperin lakon ratkaisemista.

Itse olen edelleenkin varma optiojärjestelyjen epäoikeudenmukaisuudesta ja niiden tehottomuudesta. Ei ole voitu tosittaa optioiden todella sitouttaneen johtoa yritykseen, sillä optioita on myös vaihdettu rahaksi ja vaihdettu työnantajaa uusien optioiden jo houkutellessa muualla. Optiojärjestelyjen rinnalla samaiset yritykset monesti harjoittavat henkilöstöpolitiikkaa, jolla vähennetään konkreettista ja näkyvää työtä tekevän portaan oikeuksia ja sitä kautta vähennetään heidän työssä viihtyvyyttään.

On haluttu unohtaa, ettei yhdenkään yrityksen tulosta tee yksin sen johtoporras. Todella aidosti motivoivaa järjestelmää merkitsisi ratkaisu, jossa hyvästä tuloksesta palkittaisiin kaikkia työntekijöitä.

Paavo Lipponen on jättänyt julkituomatta omistamansa kustannusyhtiö Viestintä Teema Oy:n tukevan osakesalkun sisällön ja arvon. Osakeomistus on aivan ymmärrettävää, mutta siitä kertomatta jättäminen ei.

Kansalaiset ja äänestäjät ovat oikeutettuja olettamaan, ettei ahneuden taakse toissijaiseksi jää yhteisten asioiden hoito. Toinen perusoletus on, että poliitikot tuovat kaikki kytköksensä päivänvaloon ja antavat samalla jonkun muun kuin itsensä päättää luoko asetelma jääviyttä vai ei.
Kirjoittaja on Vasemmistoliiton kansanedustaja.